Kokeilu: Tekoäly uutisoi Koil­lis­sa­no­mien jutut tällä vii­kol­la

TOIMITTAJALTA: Len­to­pal­lo­ke­vään rat­kai­su­het­ket lä­hes­ty­vät – Pölkky Kuu­sa­mon vä­him­mäis­ta­voit­tee­na run­ko­sar­jas­sa pitää olla kol­man­nen sijan säi­lyt­tä­mi­nen

Mainos: Tilaa Koillissanomat Digi koko vuodeksi samaan hintaan: 3 kk 35,70 € + 2 kk kaupan päälle, tilaa tästä

Ikä­ih­mis­ten ys­tä­vä­pii­riin, kun ei halua olla yksin kotona: "Täällä on vahvoja naisia, jotka kokevat yk­si­näi­syy­den eri ta­val­la" - Se on po­si­tii­vi­nen voi­ma­va­ra

Ystäväpiirin väki on käynyt myös Karhunkierroksella ulkoilemassa.
Ystäväpiirin väki on käynyt myös Karhunkierroksella ulkoilemassa.
Ystäväpiirin väki on käynyt myös Karhunkierroksella ulkoilemassa.

Naisten jutustelu kulkee lasten ja lemmikkien kautta sukan kutomiseen. Tunnelma on välitön ja aito, vaikka naiset eivät olekaan tunteneet toisiaan pitkään

– Otin laulukirjan mukaan, kun tykkään laulaa, Maija Isopoussu, 78, kertoo ja kaivaa laukustaan sinisen pienen kirjan.

– On se minullakin mukana, myötäilee Rauni Saarela, 81, sama kirja kädessään.

Yhdistävät asiat tekevät Ystäväpiiriin tulemisesta helppoa, vaikka kaikki ihmiset eivät olisikaan entuudestaan toisilleen tuttuja.

– Kun ryhmää kootaan, siinäkin vähän haastatellaan ryhmään tulijoita ja selvitellään, että onko vaikka samanlaisia intressejä, kertoo Koillisen kumppanit -hankkeen työntekijä Lumi Törmä, joka on toiminut Ystäväpiirin ohjaajana käytyään keväällä Vanhustyön keskusliiton koulutuksen.

Keväästä lähtien Kuusamossa on kokoontunut Vanhustyön keskusliiton järjestämän Ystäväpiiri ohjaaja -koulutuksen puitteissa kolme ryhmää ja Posiolla yksi. Sen jälkeen ryhmät ovat kokoontuneet itsenäisesti.

– Ryhmän koko on pieni, 5-8 henkilöä, eikä isompia ryhmiä tehdä. Näin ryhmässä pysyy luottamus, Törmä kertoo.

– Tämä on siitäkin hyvä, että tämä on joka viikko, huomauttaa Eila Heikkinen, 78.

 

Mikä sitten tekee sen, että yksinäisyys ei lannista? Onko se sitten pohjoisen naisen sisu?

 

Yksinäisyys on asia, joka koskettaa yhä useampaa ihmistä ja josta etenkin ikäihmiset kärsivät. Lumi Törmän kokemuksen mukaan Kuusamon ryhmät ovat täynnä vahvoja naisia, jotka kokevat yksinäisyyden eri tavalla kuin se ehkä yleensä koetaan.

– Se on koettu jotenkin positiiviseksi voimavaraksi. Mikä sitten tekee sen, että yksinäisyys ei lannista? Onko se sitten pohjoisen naisen sisu?

Naisten puheissa yksinäisyyttä käsitellessä ei kuulukaan minkäänlainen negatiivisuus, vaan asiasta puhutaan neutraalisti tai positiivisuussävytteisesti.

– Luin Koillissanomista, että tällainen on tulossa. Ajattelin, että minäpä lähden tuonne. Tytärkin kehotti soittamaan. Soitin ja nyt minä olen tässä. Ei tarvitse olla aina yksin kotona, kertaa Rauni Saarela matkaansa toimintaan.

– Sitä kun asuu yksin, jää niin paljon aikaa, että pitää olla jotakin toimintaa, että saa ajan kulumaan. Oikein mukava juttu, että lähdin, Saarela jatkaa.

 

Itsenäisesti ryhmät ovat kokoontuneet nyt kahdesti ja tapaamisia on tarkoitus jatkaa.

– On sovittu, että Koillisen kumppanin tilaan voi tulla maanantaisin puolenpäivän aikaan, jos ei tiedä missä kokoontuisi tai miten aloittaisi, Törmä valottaa.

Törmä ei osaa vielä sanoa, miten Koillisen kumppanit järjestää uusia ryhmiä ja heittääkin palloa muillekin hankkeille ja työnantajille.

– Tällainen toiminta on todella tarpeellista, hän muistuttaa.