Alakerta | Jaana Kangas / jaana.kangas@koillissanomat.fi
Lapsuuteni juhannukset noudattivat pitkälti samaa kaavaa. Juhannusta vietettiin isovanhempieni mökillä Niesissä koko perheen voimin. Syötiin, saunottiin, uitiin, vastottiin. Milloin missäkin järjestyksessä.
Ilta oli aina taistelua, että jaksoi valvoa kokon polttoon asti. Vaikeinta oli istua tarpeeksi lähellä kokkoa, ettei ole sääskiä, mutta tarpeeksi kaukana, ettei tule liian kuuma.
En muista, oliko näinä juhannuksina kylmä, kuuma, sateista vai aurinkoista. Mielikuvissani juhannusyönä on aina tyyntä, keskiyön aurinko paistaa järvelle ja käki kukkuu.
Vähän vanhemmaksi kasvettuani minua alkoivat kiinnostaa juhannustaiat. Muutaman kerran keräsin kukkia tyynyni alle, mutta tulevaa sulhasta en unissani koskaan nähnyt.
Teini-iässä vanhemmat vaihtuivat kavereihin juhannuksenviettoseurana. Samoin limppari vaihtui alkoholiin. Jälleen juhannukset toistivat samaa kaavaa. Syötiin, saunottiin, juopoteltiin. Kokkoa tai juhannustaikoja ei enää tehty. Mutta hauskaa oli, satoi tai paistoi.
Työikään tullessani juhannuksenvietto muuttui vielä kerran. Viime vuosina keskikesän juhlintaan on olennaisesti kuulunut töiden teko. Onneksi yleensä on ehtinyt myös mökille kavereiden kanssa.
Tänä vuonna juhannukseni oli erilainen kuin aikaisemmin. Olin kotona. En tehnyt oikeastaan mitään. Juhannus oli kuin mikä tahansa viikonloppu. En ollut mökillä, en viettänyt juhannusta vanhempieni tai kavereideni kanssa. Se tuntui oudolta.
Vasta vietettyäni tällaista anti-juhannusta tajuan sen olevan lempijuhlani. Siihen liittyy kaikkea, mitä rakastan: saunomista, syömistä, yhdessäoloa, yötön yö ja Suomen kesä.
Ja mikä parasta, keskikesän juhlinta on säilyttänyt pakanalliset piirteensä. Vaikka juhannukseen on yritetty liittää kristillisestä perinteestä Johannes Kastajan syntymäjuhlaa, ei sitä taida kovinkaan moni suomalainen tietää saati juhlia.
Hyvä niin. Keskiyön aurinko ansaitsee oman juhlansa. Taikoineen, kokkoinen ja juopumisineen, joiden kaikkien uskottiin aikoinaan tuottavan onnea ja karkottavan pahoja henkiä.