Syli on ihmiseksi kasvamisen kannalta tärkeä paikka. Vanha kansa tiesi, että äidin syli antoi rakkautta ja ravintoa, isän syli tarjosi rajoja ja turvaa. Onko lapsuuden ajan sylin puute syy siihen, että aito ihmisyys on tässä ajassa katoamassa? Kuluvan kuun kahdeksannen päivän tapahtumat paljastivat meille viimeistään sen, että suuri muutos on tapahtunut. Yleisen ilmapiirin koveneminen ei jää minulta koskaan huomiotta eikä tuomiotta.
8.3. keskiviikkona Rautatientorilla Helsingissä oli kaksi vastakkaista mielenilmausta. Äärioikeistolaisen, maahanmuuttajiin nuivasti suhtautuvan rasistisen ”Suomi ensin”-liikkeen ja turvapaikanhakijoiden ryhmän kokoontumiset sattuivat samalle ajalle. Provokaatiolta ei tällöin voi tietenkään välttyä, mutta tapahtuman rasistinen luonne paljastui viimeistään silloin, kun ahdistunut maahanmuuttaja yritti itsemurhaa hirttäytymällä Ateneumin edessä olevaan puuhun. Toiset maahanmuuttajat ja heidän suomalaiset tukijansa saivat hänet pelastettua ja toimitettua sairaalahoitoon. Mielenilmauksen vastapuoli oli kuvannut itsemurhayrityksen paikalla olleiden estelyistä huolimatta. Video julkaistiin vihapuhetta, rasismia ja valheellista tietoa netissä levittävän MV-lehden sivuilla. Videon väkivallalla ja rasismilla hekumoiva kommentointi sosiaalisessa mediassa ylittää kaiken tähän mennessä nähdyn epäinhimillisyyden. Mitä ihmettä Suomessa tällä hetkellä tapahtuu?
Ei ole salaisuus, että äärioikeistolainen liike etsii maassamme tartuntapintaa poliittiseen järjestelmään. Ei ole myöskään salaisuus, että eräässä puolueessa on erilaisten äärioikeistolaisten, natsien, rasistien ja maahanmuuttovastaisten voimien kanssa flirttailevia jäseniä, valtuutettuja ja jopa kansanedustajia ja puolueen puheenjohtajaksi pyrkiviä. Tämä porukka testaa sananvapauden ja sallivuuden rajoja ”kännissä ja läpällä”. Siihen SOME antaa heille erinomaisen temmellyskentän. Pahimmat rasistiset esilletulot on toki tuomittu oikeudessakin yllyttämisenä kansanryhmää vastaan. Mutta huolestuttavinta on se monilukuinen täysi-ikäisten nettikommentoijien kuoro, joka omalla nimellään räkii kommenteissaan maahanmuuttajien ja heitä auttavien ihmisten niskaan.
Tämän säälittävän joukon vahvin liikkeellepaneva voima on pelko. Pelko kaikkea vierasta ja uutta kohtaan kumpuaa seitinohuen sivistyksen takaa ja kanavoituu nettipalstojen pahoinvointina synnyttäen hetkellisen yhteenkuuluvuuden tunteen muiden samalla tavoin pahoinvoivien kanssa. Pelon synnyttämiseen riittää kaikki vieras ja erilainen. Kun rohkeus ei riitä aitoon ihmisen kohtaamiseen, löytyy apu pienen, aran ja pelokkaan lapsen raivoon verrattavasta vihasta. Viha on nimittänyt suvaitsevaisuuden heikkoudeksi.
Olen aina lähtenyt ajatuksesta, että ei ole pakko hyväksyä, mutta aina pitää yrittää ymmärtää. Jos tätä tämän päivän menoa ei kykene hyväksymään, voi yrittää ymmärtää, millaisista lähtökohdista nämä vihapuheen hyeenalaumana ulvovat ressukat ponnistavat. Vastaus on rakkaudettomuus. Rakkaus on pelon pahin vihollinen.