Suomen suurin mansikka kasvoi Posiolla, uutisoivat sanomalehdet ja Lapin radio runsas viikko sitten. Hedelmän- ja Marjanviljelijäin liiton järjestämän valtakunnallisen kisan kesän suurimmasta mansikasta voitti siis Sirpa Hämeenniemi Posion Lehtiniemestä, tulkoon se vielä kerran tässä mainituksi.
Lämpimät onnittelut vielä kerran Sirpa Hämeenniemelle, suurimman mansikkasi ansiosta Posio sai todella paljon julkisuutta, ja ihan myönteistä sellaista.
Kerrataan vielä tässä Hämeenniemen voittomansikan mitat. Mansikka sopi juuri ja juuri kasvattajansa kouraan, halkaisijaltaan mansikka oli 7,8 senttiä. Polka-lajiketta oleva voittomansikka kasvoi 94 gramman painoiseksi.
Iloitaan Suomen suurimmasta mansikasta, iloitaan kun joku onnistuu jossakin asiassa! Uskon, että tähän iloitsijoiden joukkoon moni yhtyy, mutta valitettavasti on niitäkin, jotka eivät yhdy, miksiköhän?
Mistä sitten voin tietää, että kaikki eivät iloitsijoiden joukkoon halua yhtyä. No, se on tässä lehdessämme nettisivuilla oleva, lukijoille varattu kommenttipalsta. Lukijoillamme on siis mahdollisuus kommentoida juttuja netissä Koillissanomien kotisivuilla.
Kommenttipalstaa lukiessani kiinnitin tietysti huomioni siihen, että miten lukijat ottavat tämän ilouutisen vastaan, kun valtakunnallisessa kisassa kesän suurimmasta mansikasta voitto tuli Posiolle.
Kommenttipalstaa lukiessani totesin ääneen, että taas kerran on todettava kateuden vievän kalatkin vedestä. Nimittäin osa kommenteista oli niin räävittömiä, niin ilkeitä, että itselläni ainakin teki pahaa lukea niitä. Onneksi joukossa oli myös onnittelijoita, ne toivat lopulta itsellenikin hyvän mielen.
Poimin tähän yhteyteen muutamia kommentteja, mitä sanotte esimerkiksi tästä: Mielestäni ei kannattaisi ylpeillä Suomen suurimmalla mansikalla,sillä mitä isompi marja sen huononmalle maistuu! Tai entäpä tästä kommentista: Meidän maalla kasvoi 110 g:n mansikka, jota ei ilmoitettu mihinkään. En tiennyt kisasta, koska en ole kepulainen ja en tilaa Maaseudun Tulevaisuutta. Tai tästä kommentista: Kel onni on se onnensa kätkeköön. Ei hyviä asioita julkisesti voi esitellä, jokuhan voi vaikka innostua kasvattamaan mansikoita. Tai entäpä tästä: Auta armias jos tuo mansikka löytyi Kuusamosta, siitä varmaan hehkutettaisiin jo Brysselissä saakka.
Kommenttipalstalla Onnittelija-nimimerkki lausui Sirpa Hämeenniemelle onnittelut todeten: Mahtaa olla kolmella ensimmäisellä kommentoijalla nyt tyytyväinen olo, kun saivat oksentaa kateutensa nimimerkin takaa. Itse toivotan onnea ison mansikan johdosta! Siitähän syö koko suku.
Tämän alakerta-kirjoitukseni päätän kateutta tutkineen terveystieteiden tohtorin Eija Heikkisen ja johtamistaidon asiantuntijan Pauli Juutin näkemykseen kateudesta. Heikkisen ja Juutin mukaan kateus kumpuaa ihmisen omasta epävarmuudesta, jota hän yrittää peittää mollaamalla muita. Kateuden pohjalla on vaikeus arvostaa toista joka on erilainen kuin mitä itse on.