Uutisen mukaan kuusi kuusamolaista metsästysseuraa kokoontuu huomenna yhteiseen ilvesjahtiin. Ilmassa on hienon metsästysurheilupäivän tuntua.
Ilvesjahti ei ole ihan tavallinen tapaus. Vain harva erämies pääsee eläessään jahtaamaan kissapetoja oikein luvan kanssa, saati ilvestä.
Epäilin aluksi, että kyseessä on Kuusamon metsästysseurojen yhteinen pikkujoulu, jossa jahdataan misuja, kisuja ja muita mirrejä. Ja sekin mietitytti, ettei vain tähystykseen osuisi peräti jokunen puuma.
Työkaverikin epäili.
Ettei vain Kuusamossa ala peräti oma leijonajahti, kuuluisan Ruokolahden leijonan tapaan. No sehän olikin ankka.
– Hiiri se kissalle takkia ompeli, hän epäilee yhä, että osat kääntyvät ja tupsukorva-lynx selättää saman tein kuusi Kuusamon parasta metsästysseuraa.
Nähdäänkö tosiaan ilveksen nahka Kuusamon torilla lauantai-iltana!
Sellainen tapa oli enennen vanhaan, että karhunnahkaa ja kotkan siipiä näyteltiin torilla Rukan talvikisojen ajan. Taunuksen konepellillä sellainen saalis oli todella hienoa katseltavaa. Niin rohkeat, uljaat ja ylpeät metsästäjät saaliitaan untuvista heiluttelivat.
Onko ylpeyttä metsästäjillä? Onko ihailijoilla uskallusta? Onko purnaajilla malttia?
Siinä pari kysymystä pohdittavaksi lauantai-illan saaliin jaolle. Minusta saalis kyllä pitäisi esitellä reilusti ja julkisesti yleisölle. On se sen verran hienoa ja harvinaista koettavaa jokaiselle, piti siitä tai ei.
No eipä jaeta saalista ennen kuin kissapeto on kaadettu.
Kuusamoon saatu yksi lupa on voimassa helmikuun loppuun asti, joten voi olla, että tänä lauantaina ei ilvestä vielä tupsuista torilla retuutella.
Jahti sinänsä on hieno asia, josta jokaisen mukaan pääsevän metsästäjän kannattaa olla ylpeä. Metsästykseen on syytä osallistua jokaisen, joka siihen on oikeutettu. Kotiväenkään ei ole syytä muistutella urhoaan tai sylviään hakkaamattomista haloista tai auraamattomasta pihamaasta.
Eväät vain valmiiksi, ruisleivän päälle paksu siivu vastapalvattua hirvenlihaa, kuumaa mehua termos täyteen ja parasta talon tuoreinta pannujauhatusta kahvimassiin. Eikä haittaisi, vaikka jahtipäivän aamupalapöytää juhlistettaisiin kynttilöin. Illaksi on syytä lämmittää savusauna ja varata kaiken varalta pienoinen kuohuviini tai kuusenkerkkämehu odottamaan.
Joka tapauksessa, kun perheen suuri ilveksenmetsästäjä saapuu myöhään väsyneenä kotiin, silloin on syytä iloita.