Alakerta | Erkki Ahola / erkki.ahola@koillissanomat.fi
Lapin liiton järjestämässä maaseutupalaverissa Posiolla viime keskiviikkona nousi esille mielenkiintoinen uusi tukimuoto, innovaatiotuki. Sen esittänyt kunnanjohtaja Mika Riipi sisällyttäisi uuden tukimuodon harvaan asutulle alueelle laadittavaan maaseutuohjelmaan.
Innovaatiotuella Riipin mukaan voitaisiin tukea hullulta tuntuvia ideoita.
Innovaatiotuki voidaan mieltää samaksi kuin riskituki, riskiraha.
Hyvä kysymys on, mistä tänä päivänä löytyy ylimääräistä rahaa riskirahoitukseen. Pitäisikö valtion ja EU:n sijaan suunnatakin katseet isoihin yrityksiin, joiden pitäisi itse satsata enemmän tuotekehitykseensä ja sitä kautta saada uusia tuotteita maailmalle.
Uusiin tuotteisiin satsaamisessa pitäisikin olla isoissa yrityksissä kaukonäköinen, sillä niin kuin Riipi sanoi, globaalissa, maailmanlaajuisessa toiminnassa isojen yhtiöiden jonkun tuotteen ympärille pitkään perustuneet teollisuustyöpaikat eivät välttämättä ole pysyviä, vaan ne voidaan lopettaa yhdessä yössä kun yritys tipahtaa pois maailmanmarkkinoilta.
Ellei markkinoilta tipahtaneella yrityksellä ole varasuunnitelmaa uusien tuotteiden lanseeraamiseen maailmalle, yritys voi olla entinen yritys ja työpaikat mennyttä.
Niinpä, suuruuteen sisältyy aina se riski, että paljon väkeä työllistävän suuryrityksen tipahtaessa pois markkinoilta, työntekijöistä saatetaan joutua sanomaan lähes kaikki irti, ja vaikutukset kyseiselle paikkakunnalle ovat aina ikäviä.
Maaseutupalaverissa Riipi nosti esille toisenkin kannatettavan idean, eli pienuuteen ja pienteollisuuteen satsaamisen. Riipin mukaan, jos työpaikat on hajautettuna sata henkilöä työllistävän tehtaan sijaan, niin silloin voidaan olla kestävämmällä tiellä.
Mutta mistä löytyy nykykehityksen - keskittämisen - jarruttajia ja hanttiin laittajia. Mistä löytyy rohkeita ihmisiä, jotka uskaltaisivat kyseenalaistaa isojen kauppaketjujen ylivallan, joille kelpaa vain kovan kilpailutuksen kautta saatu massatuote, ei yksilöllinen pienyrityksessä valmistettu tuote.
Ennen kuin Suomessa voidaan oikeasti puhua pienyrityksien esiinmarssista, lähiruoan valmistamisesta, uusien maaseudulla valmistettujen tuotteiden saamisesta markkinoille, niin ensiksi keskittämiselle pitäisi laittaa heti jarrut päälle.
Kysymys on siis siitä, että todellakin uusille innovatiivisille yrityksille ja yrittäjille pitäisi antaa mahdollisuus.
Nykyisin vain valitettavasti on niin, ettei pieni ole kaunista, vaan halpa massatavara voittaa laadukkaamman ja hieman kalliimman tuotteen. Tämä on nähty esimerkiksi elintarviketeollisuudessa, jossa ulkomailta tuodaan Suomeen yhä enemmän tuotteita.
Erkki Ahola