Helsingin Sanomissa (7.10. 2016) oli mielenkiintoinen juttu Islannissa kokeiltavasta uudesta järjestelmästä koululiikunnan lisäämiseksi. Islannissa urheiluseurat ovat aloittaneet yhteistyön koulujen ja päiväkotien kanssa.
Heidän järjestelmänsä on siis sellainen, että urheiluseurat kuljettavat pelaajat koulupäivän aikana koulusta harjoituksiin ja takaisin, pitävät maksut matalina ja pitävät ovet avoinna kaikille.
”Saamme lapset tänne, kun he eivät ole väsyneitä päivän jäljiltä. Tietenkin tämä on kätevää vanhemmille ja minulle valmentajana ja vanhempana. Kun olen tehnyt työni, voin mennä kotiin ja viettää aikaa lasteni kanssa”, valmennuspäällikkö Ragnar Gislason kertoo Helsingin Sanomien jutussa.
”Tämä on erittäin hyvä asia. Minä voin olla töissä koko päivän ja poimia lapseni koulusta, kun hän on päättänyt koulupäivänsä”, 6-vuotiaan tyttären äiti Gudmundur Kristinsson sanoo.
Gislason suunnittelee viikko-ohjelman siten, että kaikilla voisi olla kolmesta neljään harjoitusta viikossa. Päiväkoti-ikäisillä on kaksi harjoitusta viikossa.
”Emme ole keksineet pyörää uudestaan. Meidän pitää vain tehdä asioita paremmin”.
Tässäpä hyvä vinkki pääministeri Juha Sipilän johtamalle hallitukselle koululiikunnan lisäämiseksi peruskoulussa.
Sipilä itse on kirjoituttanut viime eduskuntavaaleihin valmistautuneen Keskustapuolueen vaaliohjelmaan, että koululiikuntaa tulee lisätä niin, että sitä on yksi tunti jokaisena koulupäivänä!
Ainakaan toistaiseksi tämä tunti päivässä liikuntaa ei ole toteutunut.
Tämä aiheuttaa varmasti keskustelua koulupiireissä. Jos Islannin malli otettaisiin myös Suomen peruskoulussa käyttöön, se tietäisi muutoksia koko koulujärjestelmään.
Mielestäni liikuntatunteja ja muita oppiaineita ei kannate asettaa vastakkain. Asiaa pitäisikin ajatella niin, että loppupeleissä hyväkuntoinen koululainen on kaikkien etu!
Kun tutkimustulokset kertovat kiistattomasti, että liikunnan harrastaminen parantaa lapsella ja nuorella oppimista koulupäivän aikana, niin eikö Suomessakin olisi jo korkea aika siirtyä puheista tekoihin!