Alakerta | Petri Karjalainen / petri.karjalainen@koillissanomat.fi
Reksa (nimi muutettu), 46, on ryypännyt kuukauden kesälomastaan kaksi ensimmäistä viikkoa. Reksan haima vinkuu ja maksaa pakottaa. Puhumattakaan morkkiksesta ja masennuksesta.
Reksa joutuu sairaalaan. Siellä hän saa puhtaat kalsarit, hyvää hoitoa – ja kahden viikon sairauslomalapun lääkäriltä.
Rauha, 27, viruu noro-viruksen kourissa talvilomansa alkajaisiksi. Oksentelun lomassa Rauha harmittelee, kun ei pääse Rukan hangille hiihtelemään. Rauha astelee työterveyshuoltoon ja saa kolme päivää sairauslomaa.
Reksalla ja Rauhalla on yhteinen onni, sillä he saavat sairastaa työnantajansa piikkiin. Reksa saa pitää krapulapäivänsä lomana myöhemmin, eikä Rauhan tarvitse harmitella myttyyn mennyttä Rukan reissuaan. Vakuutusyhtiö korvaa matkat ja työnantaja menetetyt lomapäivät.
Reksan ja Rauhan satumaisen tuurin takaa tulossa oleva vuosilomalain muutos. Omavastuupäivät poistuvat ja työntekijä saa sairausaikaa vastaavan määrän uusia lomapäiviä tilalle.
Voi hellan lettas.
Ennen Reksa sai kuulla, että oma vika, itse pilasit lomasi. Ei tullut kuuloonkaan, että krapulapäivät olisi maksatettu työantajan, esimerkiksi pienyrittäjän, pussista.
Rauhalle sanottiin, että paska säkä, parempi tuuri ensi kerralla.
Ei sanota enää. Suomesta on tullut isojen vauvojen valtio, jossa aikuinen ihminen voi ulkoistaa vastoinkäymisensä yhteiskunnalle, tässä tapauksessa työnantajalle.
Miksi?
Mihin hävisi ajatus siitä, että olemme ensisijaisesti itse vastuussa elämästämme. Ei työnantaja. Ei yhteiskunta.
Hyvinvointiyhteiskunta perustuu hienolle ajatukselle ihmisten tasa-arvosta. Jokaiselle taataan yhtäläiset mahdollisuudet. Köyhän mökin poika tai tyttö voi lukea itsensä lääkäriksi tai tuomariksi.
Apua on tarjolla niille, jotka oikeasti eivät pysty.
Nämä kaksi teesiä ovat järjestelmän kova ydin. Loppu on höttöä, joka mädättää järjestelmän sekä rahoituskriisin että moraalikadon tuhoamina.
Vielä kääntäen: jos Reksalle maksetaan krapulapäivistä, on se pois vanhustenhoidosta.
On joukko ihmisiä, jotka alituiseen moittivat olemassa olevia palveluja ja vaativat lisää uusia. Samainen porukka kiekuu myös vastustamassa kaikkea uutta, esimerkiksi elinkeinoja, joilla palvelut lopulta rahoitetaan. Tuttua kitinää Koillismaalla.
Helppo on vaatia kaupungilta, valtiolta, työnantajalta, kunhan ei vaivaa päätään sillä, kuka lystin lopulta maksaa.
Petri Karjalainen