Helmikuu alkoi oikein rapsakalla pakkaskelillä täällä Koillismaan perukoilla. Pakkanen alkaa olla jopa liian rapsakka, sillä ei tuolla yli 30 asteen miinuskelissä ruotsalaisen tähtiteteilijän mukaan nimetystä mittarista tarkasteltuna hirveästi viitsi urheilla. Eipä se ehkä kannattaisikaan, sillä kylmyys saattaisi aiheuttaa kaikenmaailman tauteja. Tosin kysymyshän on lähinnä vaan pukeutumisesta. Raappahousuja ei kannata näillä keleillä jättää kaappiin.
Pakkanenhan vaikuttaa monin tavoin elämään. Esimerkiksi autojen käynnistymisen suhteen saattaa koitua ongelmia. Perimätiedon mukaan varhaisnuoruudessani 1980-luvulla perheessämme ollut Lada taisi olla siitä harvinainen ajoneuvo, että se lähti käyntiin kelillä kuin kelillä.
Mietinpähän vaan, että kuinka tulevien sukupolvien käy, kun Ladaakaan ei enää Suomen maaperälle tuoda. Tosin eipä tuota meidänkään perukoilla ole Ladaa ollut noin vuoden 1987 jälkeen, joten aivan tarkkaa muistikuvaa minulla ei Ladan käynnistysominaisuuksista pakkaskelissä ole.
No se Ladasta ja muista autoista. Voihan sitä aina siirtyä paikasta toiseen vaikkapa potkukelkalla, mikäli tarkenee. Ja tarkeneehan sitä, kun tosiaan on tarpeeksi lämpimästi pukeutunut.
Toinen asia mikä autojen käynnistymisvaikeuksien ja sitä kautta pitkien välimatkojen Koillismaalla kulkemisen hankaloitumisen lisäksi tulee mieleen näin pakkasella, ovat urheilukilpailut. Koillismaalla eikä kovin monessa paikassa muuallakaan Suomessa ei varmasti tällä hetkellä ole suotuisaa harrastaa talviurheilua, etenkään hiihtämistä, ja näin ollen kisoja joudutaan perumaan tai siirtämään tulevaisuuteen. Nythän esimerkiksi Kiteellä järjestettävät nuorten SM-hiihdot siirrettiin kuukaudella eteenpäin. Vallitsevat olosuhteet huomioon ottaen ratkaisu oli varmasti täysin oikea.
Tämmöistä se elämä on näin kylmyyden keskellä. Vaikka nyt värjötelläänkin talven kylmimpien ilmojen keskellä, täytyy muistaa, ettei tämä ikuisesti kestä. Jo kolmen kuukauden päästä on vappu, jolloin saa heittää pitkät kalsarit nurkkaan.
Janne Kaikkonen