Alakerta | Petri Karjalainen / petri.karjalainen@koillissanomat.fi
Kaupunkien ja maaseudun välinen tasa-arvo on aihe, josta kiivaimmat puheet pidetään maan porinakahviloissa seisaaltaan. Elättääkö maaseutu kaupunkeja vai kaupungit maaseutua? Mikä on yhteiskunnallisesti oikeudenmukainen tapa tarjota kansalaisille palveluja?
Kuusamon kaupunginhallituksessa virisi kiista yksityisteiden omavastuun määrästä. Keskustan valtuutettu Veli Määttä esitti kysymyksen, ovatko yksityisteiden varressa asuvat tasa-arvoisia taajamassa asuvien kanssa, jos tieosakkaiden omavastuuta lisätään.
Määtän kysymykseen voi esittää palvelun saamisen näkökulmasta lyhyen vastauksen: eivät ole. Aurauksen laatu ei ole sama kylissä ja yksityisteillä kuin se on taajamassa ja valtateillä.
Rahankäytön näkökulmasta tilanne on toinen. Kuvitellaan, että yhteiskunnan tienpitoon sijoittama raha jaettaisiin Kuusamossa tasan kaikkien tienkäyttäjien kesken. Montako metriä kotitietä kukin saisi rahoillaan auratuksi? Otetaan taajamasta puolen kilometrin tienpätkä, jossa on kymmeniä asuntoja. Otetaan verrokiksi yksityistie, jossa samalla matkalla on yksi asuttu talo. Maaseudulla yhteiskunnan tiekustannus voi olla yhtä tienkäyttäjää kohden laskettuna monikymmenkertainen. Mikä siis on tasa-arvoista?
Koska yhteiskunnan voimavarat eivät ole loppumattomat, kysymys kansalaisten tasa-arvosta on aina ajankohtainen. Helppoja vastauksia ei ole.
Kun kyse on kasvottoman julkisen vallan maksamasta palvelusta, on vaatimustasolla taipumus karata. Enkä puhu pelkästään tienpidosta, vaan kaikista yhteiskunnan isolla rahalla tarjoamista palveluista, joita kansan suussa virheellisesti ilmaispalveluiksi kutsutaan.
Silloin, kun ladut piti itse hiihtää metsään kilpailuja varten, kelpasi pelkkä ura. Nyt vallattomimmat vaativat, että kaupungin tulisi nokkia roskat ladulta luistoa haittaamasta.
Kun kyläseura jäädyttää itse kaukalonsa, kelpaa vähän rypyläinen jää, eikä sen tarvitse olla edes viimeisen päälle kolattu. Kaukaloa esitellään ylpeänä ja aiheellisesti kylähengen ilmentymänä. Kaupungin jäähallissa palellutaan hengiltä heti elokuusta alkaen ja katto on justiinsa putoamassa niskaan. Jos kaupunki kävisi kolaamassa meidän omakotiasujien pihat, niin voi sitä kiroilun määrää, jos piha jonain aamuna olisikin lumessa. Itselleen antaa mieluusti anteeksi sen, että postilaatikolle joutuu kahlaamaan pari päivää nilkat lumessa.
Uskaltaisin väittää, että pieni omatoimisuuden ja omavastuun vaatimus ei ole pahaksi missään asiassa. Sillä on vaatimuksia tervehdyttävä vaikutus.