Maailma on menossa kovaa vauhtia yhä itsekeskeisempään suuntaan.
Kaikesta tekemisistään pitää tehdä listaa sosiaalisessa mediassa.
Minä tein sitä ja tätä, eikö olekin uskomatonta.
Ihmisestä on tullut itsekeskeinen, jotta se saisi huomiota. Ja hyvin monet pitävät huomiosta tänä päivänä.
Ennen valokuvia otettiin perheenjäsenistä, ystävistä ja muista ihmisistä. Nyt kuvia otetaan itsestä.
Ennen kerrottiin kaverille, mitä oli nähnyt kadulla. Nyt kerrotaan tuttaville, mitä on itse päivän aikana tehnyt. Yleensä ne ovat arkisia asioita, mutta niin tärkeitä, koska itse on ne tehnyt.
Ennen kysyttiin, mitä sinulle kuuluu? Nyt kerrotaan vain, mitä itselle kuuluu.
Käytöstä perustellaan sillä, että nykyisin jää jalkoihin, jos ei ole esillä.
Ennen annettiin vähästäkin, nyt viedään tuhkatkin pesästä.
Ennen oltiin ystävällisiä naapureille ja tehtiin vuorotellen lumitöitä, nyt ei kohdatessa tervehditä. Eletään omaa elämää, kukin omissa nurkissaan muista piittaamatta.
Jossakin vaiheessa itsekeskeinen elämä tulee tiensä päähän.
Luonto näyttää jo merkkejä siitä, että ihminen sahaa omaa oksaansa poikki.
Luonnon muutokset ovat osa itsekeskeisyyttä, tällä kertaa koko ihmiskunnan.
Ennen luonto oli ihmiselle hyvä ja elintärkeä kumppani, nykyisin pelkkä hyödyke.
Itsekeskeisyyttä on mielenkiintoista seurata.
On mielenkiintoista seurata, kuinka pitkälle se vielä kehittyy.
Uskoisin, että ihminen ei ole vielä lähelläkään itsekeskeisyyden huipentumaa.
Ihminen on luova, kun se haluaa korostaa omaa etuaan. Jotakin suurta ja ikävää tulee vielä tapahtumaan, jotta ihminen saisi vielä enemmän itselleen.
Miksi vähän ei enää riitä, vaan kaikki tahtovat paljon?
Miksi kukaan ei muista viisasten sanontaa, kohtuus kaikessa?
Toivottavasti lähitulevaisuudessa koulussa ei tarvitse alkaa opettamaan uutta ainetta – toisten huomioimista.
Juhani Eskola