Alakerta | Emmi Tenkula / toimitus@koillissanomat.fi
Neuron-sarjassa julkaistussa tutkimuksessa selvisi, että epäitsekkäillä on enemmän harmaata ainetta pienellä aivoalueella korvan takana. Tutkimus on ensimmäinen, jossa epäitsekkyys liitetään yksilöllisiin eroihin aivojen aktiivisuudessa ja anatomiassa. Pieni epäitsekkyydenaivoalue on liitetty jo ennen tutkimusta myötätuntoisuuteen ja kykyyn asettua toisen asemaan. Se tuskin ketään yllättää, että myötätuntoinen on myös epäitsekäs.
Vastaavat tutkimukset hämmentävät ja muistuttavat, että ihmisten ajatuksetkin ovat lopulta vain ruumiin osien summaa. Anatomiamme näkyy vaikuttavan jopa luonteenpiirteisiimme. Ihminen on silti niin monimutkainen kokonaisuus, että kellään on turha vedota harmaan aineen vähyyteen itsekkäästi toimiessaan. Kuinka paljon siis voimme muuttaa meissä valmiiksi olevia ominaisuuksia?
Jokaisen ihmisen luonne on erilainen, synnymme jokainen varustettuina hieman eri välineillä. Paljonko ominaisuuksia kasaamme itseemme matkanvarrella? Kuinka suuri merkitys on paljon parjatulla lapsuudella? Vaikka nykyisin tiedetään, ettei pieni lapsi ole ’tabula rasa’, silti identiteettiin vaikuttaa varmasti myös kasvuympäristö ja lähipiiri. Identiteetti voi olla vahva tai hauras, hukassa tai juuri löytynyt. Kellään se ei pysy läpi elämän samana.
Ihmiselle on luonnollista ja edullista omata tiettyä itsekkyyttä, jolla elämästä saa oman osansa ja pääsee eteenpäin. Liika itsekkyys kääntyy kuitenkin yksilöä itseään vastaan; omat ovat lynkanneet aiemminkin. Parhaat edut saavutetaan kun yksilö toimii sekä ryhmän että itsensä parhaaksi sopivassa suhteessa. Tarkemmin pohdittuani se taitaa olla edellytys koko lajin jatkuvuudelle.
Tunnen hyvin epäitsekkäitä ihmisiä, mutta myös hyvin itsekkäitä. Uskon itse asettuvani kahden ääripään välimaastoon, hieman itsekkyyden puolelle kallistuneena. Olen kai kyynikko, sillä mielestäni ei ole puhtaasti epäitsekästä tekoa. Jos muuta teosta ei hyödy, ainakin saa tuntea itsensä hyväksi ja suureksi ihmiseksi.
En varmaankaan koskaan saa tietää, paljonko harmaata ainetta oman korvan takaa löytyy. Ei se nyt niin kiinnostakaan, sillä määrän puolesta aion keskittyä laatuun ja käyttää sitä hyvin. Aion antaa ja ottaa palveluksia vastaan, jääden silti itse piirun verran voiton puolelle.
Emmi Tenkula