Alakerta | Janne Kaikkonen / janne.kaikkonen@koillissanomat.fi
Usein näin toukokuussa monen suomalaisen itsetunto joutuu koetukselle. Ensin harmaita hiuksia ja kyyneleitä aiheuttavat jääkiekon MM-kisat ja heti perään surraan Eurovision laulukilpailun ennakoitua vaisummaksi jäänyttä menestystä. Toki vuosien mittaan toukokuu on tarjonnut kyseisillä rintamilla ilonkin aiheita pohjoiselle kansallemme. Vuoden 1995 jääkiekon maailmanmestaruus sekä Lordin voitto Euroviisuissa 2006 ovat kohonneet monien ihmisten mielissä arvoasteikolla ylimpään korkeuteen.
Jääkiekon MM-kisoista on suuren suomalaisjoukon silmissä tullut suurin piirtein maailman tärkein tapahtuma. Jos Leijonat eivät pärjää, lentävät syyttävät keihäät milloin ottelun tuomareita, milloin vastustajan pelaajia kohtaan. Näin kävi tänäkin vuonna, kun Suomi kompastui puolivälierässä Tshekkiin.
Itse suhtauduin tämän kevään jääkiekon MM-kisoihin ihan mukava viihteenä. En tappion hetkellä potkinut kaapin ovia rikki tai haukkunut koko ihmiskuntaa sosiaalisen median syövereissä. Oikeastaan missään vaiheessa kisoja en ehtinyt kunnolla syttyä todelliseen kisahurmokseen. Joka kevät pelattavat MM-kisat eivät vaan aina jaksa suuria tunteita nostattaa. Oma osansa toki saattoi olla silläkin, että kisojen ensimmäisten päivien otteluita en nähnyt lainkaan ollessani matkoilla.
Kiekkokisojen päättyessä Kanadan erinomaiseen esitykseen sunnuntai-illan finaalissa, kääntyivät katseet Itävallan Wieniin. Euroviisuihin Suomen edustajaksi valittu mainio Pertti Kurikan Nimipäivät -yhtye ei tällä kertaa läpäissyt armotonta semifinaaliseulaa, mikä nostatti harmituksen kyyneleet useille kasvoille. Vaikka Suomi ei lauantain finaalissa olekaan, murheen alhoon ei ole syytä vaipua. Yhtyeen esitys oli mukava piristys perinteisen euroviisuhötön seassa.
Euroviisut on kaikkiaan mielenkiintoinen tapahtuma. Tätä kirjoittaessani torstai-iltapäivänä en ole vielä kuullut kaikkia tämän vuoden edustuskappaleita, mutta ainakin tiistain semifinaalin perusteella povaan menestystä Virolle. Lauantain ja sunnuntain välisenä yönä onkin kiehtovaa seurata pistelaskun etenemistä joko yksin tai mahdollisen helluntaiheilan kainalossa.
Janne Kaikkonen
janne.kaikkonen@koillissanomat.fi