Jaakko on Ru­dol­fin silmät pa­ra­lym­pia-la­dul­la: "En voi vain laskea karkuun ja odo­tel­la al­haal­la"

Rudolf Klemetti lähtee neljättä kertaa paralympialaisiin. Opashiihtäjä Jaakko Kallungille reissu on ensimmäinen.

Kuva: Mikko Halvari

Kun kuusamolainen Rudolf Klemetti suuntaa maaliskuun alussa Etelä-Koreaan paralympialaisiin, hänen opashiihtäjänään toimii Jaakko Kallunki.

Näkövammaisen Klemetin ja Kallungin yhteistyö käynnistyi reilu vuosi sitten.

– Rudi oli ensin yhteydessä meidän yhteiseen tuttuun, joka ei kuitenkaan asu täällä. Hän sitten otti minuun yhteyttä. Lupasin ensin, että voin käydä Rudin kanssa lenkillä. Siitä se lähti, Kallunki kertaa yhteistyön alkutaivalta.

Kallunki sanoo, että opashiihtäjän rooliin oli siinä mielessä helppo lähteä, kun Klemetillä oli aiemmilta vuosilta kokemusta useistakin oppaista. Niinpä hänellä oli entuudestaan tiedossa, mitä oppaalta vaatii. Kisapaikalla oppaasta on apua niin ladulla kuin monissa käytännön asioissa.

– Lähtötilanteessa Jaakko voi toimia myös juoksupoikana, jos pitää vaikka suksia käyttää vielä huollossa, Klemetti kertoo.

Startissa Kallunki lähtee liikkeelle hieman lähtöportin etupuolelta. Opas katsoo maaston muotoja ja kertoo hiihtäjälle, mitä on odotettavissa. Opashiihtäjän rooli on tärkeä myös laskuissa.

– Laskuissa minä en voi vain laskea karkuun ja odotella alhaalla. Toisaalta en voi liikaa jarrutellakaan, Kallunki kertoo.

Kuusamossa Klemetti pystyy tutuissa maastoissa harjoittelemaan paljon yksinkin, mutta kaksikko käy myös yhdessä lenkillä.

– Viimeksi viime torstaina vedettiin yhteisharjoitus. Tehotreenejä pyritään tekemään yhdessä.

Oppaasta on hyötyä myös silloin, kun keli vaihtuu kirkkaasta hämärään tai päinvastoin. Kirkkaalla kelillä Klemetillä on vaikeuksia erottaa myös lumen pinnan heijastuksia.

– Jaakosta on apua perinteisen kisoissa siinä, että pystyy erottamaan latu-uran.

Klemetille ja Kallungille Pyeongchangin kisamaisemat tulivat tutuiksi jo viime talvena esikisoissa. Klemetti kertoo, että maastollisesti kisoja ei pidetä ihan vaativimmassa mahdollisessa paikassa. Paralympialaisten maastohiihtokilpailut hiihdetään pääasiassa nyt meneillään olevien olympialaisten ampumahiihtokisojen maastoissa.

– Vuosi sitten siellä lumi oli aika likaista. Meillä oli vaaleansininen hiihtoasu ja sen vuoksi Jaakkoa oli välillä vaikea erottaa. Nyt on asun värissä menty parempaan suuntaan. Paras väri olisi tietysti Norjan punainen, Klemetti pohtii.

Pyeongchangin talviolympiakisojen aikana Etelä-Koreassa on välillä tuullut melko kovaa. Myös sääilmiöt on otettava huomioon oppaan kanssa hiihdettäessä.

– Tuuli vaikuttaa tietysti siihen, että miten hyvin kuulen Jaakon antamat ohjeet. Mahdollisuus olisi käyttää myös radiolähettimiä, mutta siihen ei olla lähdetty.

– Se ei auttaisi mitään, jos sanoisin Rudolfille korvanappiin, että hiihdä tänne päin, Kallunki kuvailee.

Klemetin ja Kallungin kisaohjelmassa ovat 20 kilometrin kilpailu vapaalla sekä sprintti ja 10 kilometriä perinteisellä hiihtotavalla. Sotshissa neljä vuotta sitten Klemetti sijoittui 20 kilometrillä 11:ksi, joten hyvä tavoite voisi olla hiihtäminen 10 joukkoon.

– Se tietysti riippuu siitäkin, että ketkä lähtevät 20 kilometrille. Välttämättä ihan kaikki eivät pitkää matkaa hiihdä.

Kolme vuotta sitten Jyväskylästä takaisin Kuusamon muuttaneen Klemetin ja Kallungin matka kohti Etelä-Koreaa alkaa reilun viikon kuluttua, 2. maaliskuuta. Ensimmäinen kisa on tiedossa 12. maaliskuuta.

– 3. maaliskuuta ollaan siellä perillä, joten siinä on hyvin aikaa totutella aikaeroon. Enkä usko, että sen suhteen tulee muutenkaan olemaan vaikeuksia. Elän nimittäin täälläkin melkein Etelä-Korean ajassa, tutkijatohtorin hommia hiihdon lisäksi tekevä Klemetti toteaa.

Klemetille Korean kisat ovat uran neljännet paralympialaiset. Aiemmin mies on hiihtänyt Salt Lake Cityn kisoissa vuonna 2002, Vancouverissa 2010 ja Sotshissa 2014. Opashiihtäjä Kallungilla ei aiempaa kokemusta paralympialaisista ole.

– Nyt ei ehkä enää ole samanlaista intoa kuin ensimmäisissä kisoissa aikanaan. Aiemmista kisareissuista ovat jääneet mieleen tietysti Salt Lake City, jotka olivat paitsi ensimmäiset, myös tuloksellisesti parhaat sekä Sotshi, jonka järjestelyissä olivat omat erikoisuutensa. Siellä oli Putinkin paikalla.

Klemetti hiihtää heikkonäköisten B3-luokassa. Paralympialaisissa on luokkia myös vaikeasti heikkonäköisille sekä sokeille hiihtäjille. Kisat käydään väliaikalähtöinä ja loppuajassa huomioidaan luokan vaatima tasoitus.