Alakerta | terttu.niemela@koillissanomat.fi
Suomella ei olisi varaa elää samaan malliin kuin menneinä lihavina vuosina. Pohja paistaa Suomen kukkarossa, ja talouden käppyrät sojottavat väärään suuntaan, mutta SAK se vaan porskuttaa tekemättä elettäkään osallistuakseen tilanteen korjaamiseen. Sen ainoa ase näyttää olevan lakkoase, jota se taas väläytti Postin lakon yhteydessä.
Näyttääkin siltä, että SAK kykenee vain jammuilemaan ja laittamaan kapuloita rattaisiin, mutta rakentavia ehdotuksia tai esityksiä, joilla työkustannuksia saataisiin karsittua, sieltä taitaa olla turha odottaa. Aikaa niiden esittämiseen olisi jo ollut yllin kyllin.
SAK pelaa aikaa ja yrittää vesittää hallituksen tavoitteet nostaa Suomi-niminen laiva matalikolta väljemmille vesille. Tällainen jammuilu ei osoita SAK:lta vastuullisuutta, vaan vanhakantaista vastakkainasettelun politiikkaa, joka tänä päivänä ei tuo ratkaisua Suomen talouden syöksykierteeseen, vaan vain pahentaa sitä. Tämäkö on Suomen etu ja viimekädessä palkansaajien etu? Jos SAK:n linja ei muutu talouden tilannetta ymmärtäväksi ja ongelman ratkaisuhakuiseksi, on palkansaajille luvassa kylmä talvi. YT-neuvottelut ja irtisanomiset ovat jo nyt sellaisella tasolla, että hirvittää. Mutta mitä tekee SAK?
Menneinä lihavina vuosina me palkansaajat totuimme saavutettuihin etuihin. Olisiko nyt korkea aika edes keskustella niiden mielekkyydestä? Tuore analyysi osoittaa, että Suomessa on Euroopan lyhyin työviikko. Se on kaksi tuntia vähemmän kuin EU-maissa keskimäärin ja jopa kolme tuntia vähemmän kuin Saksassa. Vastaavasti meillä on pitkät lomat runsaine lomarahoineen. Joillakin aloilla on seitsemän viikkoa ja vielä pidempiäkin lomia. Ja kun ne pitää varsinaisen lomakauden ulkopuolella, saa lomailla jopa yli kaksi kuukautta vuodesta. Onko tässä enää laitaa? Kyllä lyhyemmässäkin ajassa ehtisi työstä irtautua. Ja entä ne Pekkas-päivät? Malliesimerkki lihavien vuosien saavutetuista eduista, joista olisi tämän taantuman aikana syytä luopua.
Saavutettuihin etuihin kuuluvat myös lapsilisät kaikille varallisuudesta riippumatta ja subjektiivinen päivähoito-oikeus. Ja löytyyhän näitä. Jospa napsaistaisiin hiukan vaikka noista edellämainituista niin päästäisiin jo hyvää alkuun taloudessa ja tuottavuusloikassa.
Terttu Niemelä