Maassamuuton monet kasvot, Siirtolaisinstituutin pari vuotta sitten pitämän Muuttoliikesymposiumin luennoista koottu kirja, kertoo hätkähdyttävästi, miten suomalaiset ovat polarisoituneet. Näkymä, jonka koillismaalaisetkin ovat havainneet esimerkiksi vaaleista. Väestö keskittyy Etelä-Suomen kaupunkeihin ja häipyy maakunnista.
Taivalkosken osalta väestökartat olivat aika hurjia. Vuodesta 1880 alkaen Taivalkoskella on ollut väestönkasvua ainoastaan 1890-1900 ja 1940-1960. Muuten Taivalkoski erottuu väestötappiokuntana naapureidensa vierellä. Rautatienkään tuli ei tuonut Taivalkoskelle muuttovirtaa.
Kuusamossa väki on runsastunut aina 1960-luvulle saakka ja Posiollakin on ollut lievää väestökasvua aina 1960-luvulle saakka.
Tietysti voidaan sanoa, että Taivalkoskella on totuttu lähettämään väkeä muualle.
Tältä pohjalta on mielenkiintoista, että vasta 1991 ekonomisti Paul Krugman esitteli keskus - periferia kehitykselle teorian. Hänen mukaansa keskusten vetovoima kasvaa mittakaavaetujen kasvaessa ja kuljetuskustannusten laskiessa. Vetovoima asettuu kuitenkin aina jonkinlaiseen tasapainotilaan.
Kaupunkien ulkopuolella on siis aina esimerkiksi alkutuotantoon ja matkailuun liittyvien toimintojen takia oma tärkeä roolinsa kasvavien kaupunkien mittakaavaetujen rinnalla. Kaupungistuminen ei myöskään tapahtunut ennen kuin Suomeen kehittyi tie- ja rautatieverkosto.
Liikenneverkostojen kehittyminen ei ole tuonut maaseudulle merkittävää kasvua, mutta se selkeästi ylläpitää alueita.
Nykyisin tieverkosto on kattava, Koillismaalle toivotaan rautatietä. Tärkein on kuitenkin tietoliikenneväylä. Suhteessa tietoväylien rakentaminen on halvempaa kuin rautatien tai maantien. Myös niiden ylläpito on huomattavasti edullisempaa.
Kuntaliitoshankkeilla ei saada ihmisiä muuttamaan mihinkään. Kaupungistuminen jatkuu todennäköisesti samalla kehityslinjalla, mutta maaseudun merkitys elintarvikkeiden ja raaka-aineiden tuottajana kasvaa. Kumpikin tarve johtuu perimmältään maailmanlaajuisesta väestönkasvusta.
Koillismaalla väestötappio todennäköisesti tulee jatkumaan, mutta samalla tänne kehittyy myös uudenlaista asutusta ylläpitävää taloutta. Siksi palveluiden keskittämisellä keskuksiin ei saavuteta pitemmän päälle hyötyä. Kustannukset jäävät silti edelleen jonkun maksettavaksi.
Ainoa keino löytyy liikenne- ja palveluverkostojen kehittämisestä, ei purkamisesta. Ei se Taivalkoskikaan asumattomaksi jää.
Risto Pikkupeura