Kolumni

Jo­kai­nen kieli on rikkaus

Alakerta | Aleksanteri Pikkarainen / aleksanteri.pikkarainen@koillissanomat.fi

Kuusamolaislasten koteihin on vastikään jaettu lappunen, jossa kysytään isoja asioita. Kolmasluokkalaisen pitäisi päättää, haluaako hän sitoutua lukemaan saksan kieltä seuraavien kuuden vuoden ajan.

Minäkin sain aikanaan eteeni vastaavan kupongin, josta ruksitin valitsevani saksan. Ensimmäinen vuosi meni hienosti. Opin perusteet ja sain kympin todistukseen. Opettaja vaihtui viidennelle ja numero putosi yhdeksikköön. Kuudennella tuli taas uusi opettaja, joka oli jo niin surkea, että viimeisetkin motivaation rippeet haihtuivat. Todistukseen kahdeksikko. Saksa jäi ala-asteen jälkeen.

Huonon opettajan lisäksi vaakakupissa painoivat muut asiat. Ylimääräisen kielen opiskelu iltapäivällä kavereiden jo lähdettyä koulusta ei varhaisteini-ikäistä Aleksanteria kiinnostanut. Vanhemmat hyväksyivät ratkaisuni mukisematta, mistä pitäisi näin jälkikäteen olla vihainen.

Olen aina ollut kohtalaisen hyvä kielissä. Englannista kirjoitin laudaturin ja ruotsista eximian. Jos olisin yläasteelle mennessäni valinnut toisin, lukisi cv:ssäni kielitaidon kohdalla vielä saksakin.

Valitettavasti teini-ikäinen saati alakoululainen ei mieti, että lyönpä aikuisena työnhakutilanteessa muut laudalta vakuuttavammalla kielitaidollani. Hän miettii, että saatanpa lukea saksaa, jos joku kaverikin sen ottaa. Vanhempien vastuu on patistaa lapsiaan kielten pariin, mutta kukapa lapsi tekisi niin kuin vanhempansa toivovat. Ainoa vaihtoehto on sanoa, että lue niitä kieliä. Kiität minua sitten joskus.

Suomessa on pitkään kiistelty niin sanotun pakkoruotsin asemasta, ja tuo keskustelu on vähän väärillä urilla. Ruotsin kieli nähdään jonkinlaisena mörkönä, vaikka minkä tahansa kielen osaaminen on arvo itsessään. Mitä laajempi kielitaito, sen helpompi on oppia myös uutta.

Tärkeintä on, että on lisäksi tarjolla vapaaehtoisia kieliä, joista valita.

Olisi mahtava juttu, jos Kuusamossa vihdoin saataisiin venäjän opetusryhmä pystyyn peruskoulussa ensi syksynä. Jos lukee venäjää viisi vuotta ja kirjoittaa sen ylioppilastutkinnossa, voi kävellä suoraan töihin lähes firmaan kuin firmaan. Näyttää siltä, että venäjäntaitoisten asiakaspalvelijoiden määrä ei Kuusamossa pysy turistimäärän kasvun perässä. Se voi käydä kalliiksi.

Aleksanteri Pikkarainen

”Vanhemmat hyväksyivät ratkaisuni mukisematta, mistä pitäisi näin jälkikäteen olla vihainen.