Alakerta | Juhani Eskola / juhani.eskola@koillissanomat.fi
Taas on se aika vuodesta, kun Suomessa riehaannutaan koko kansan voimin.
Parin viikon ajan jopa urheilusta tietämättömät seuraavat Suomen jääkiekkomaajoukkueen otteita Tšekissä pelattavassa turnauksessa.
Kevät menee useimmiten hyvin pitkälti samoilla rituaaleilla.
Ensin maajoukkuetta leiritetään pelaajilla, jotka tiputetaan joukkueesta pois kisojen kynnyksellä.
Sitten pelataan reilu viikko pelejä, joilla ei ole lopullisen sijoituksen kannalta Suomen kaltaisille kiekkomaille juurikaan merkitystä.
Isojen maiden kohdalla kisat alkavat vasta pudotuspelivaiheessa. Ja hyvin usein käy niissäkin peleissä niin, että Suomi pelaa mitaleista.
Näin käynee tänäkin vuonna, sillä Suomi on kehittänyt vuosien varrella niin toimivan pelisapluunan, ettei se ole läheskään niin riippuvainen yksilötaidoista kuin esimerkiksi Venäjä.
Kansalaisilla on riittänyt jo pitkää puhuttavaa, kun pelaajavalinnoista on käyty kiivasta kahvipöytäkeskustelua.
Pelaajien arvioiminen on jokaisen kansalaisoikeus, mutta se on ainakin varmaa, että valmennus on ottanut mukaan omasta mielestään parhaan ryhmän.
Ja sen voin taata, että kukaan tässä maassa ei ole paremmin perillä suomalaisten kiekkoilijoiden nykykunnosta kuin maajoukkueen valmennusjohto.
Jääkiekko on saavuttanut vuosien saatossa selkeän ykkösaseman suomalaisessa urheilussa.
Laji ei maailmalla ole kovinkaan suosittu, mutta härmäläiset ovat hurahtaneet täysin kiekkoon.
Se ei ole mikään ihme, sillä jääkiekko on vauhdikas peli, jossa sattuu ja tapahtuu, vaikka maalimäärien pienuudesta on jo pitkään puhuttu ja niiden kasvun edistämiseksi on tehty sääntömuutoksia.
Vaikka jääkiekko ei ole lähelläkään maamme suosituin joukkuelaji harrastajamäärältään, sen kiinnostus ulottuu yli lajirajojen. Jopa yksilölajien urheilijat seuraavat erittäin tiiviisti suomalaista jääkiekkoilua.
Kaksi viikkoa kiivasta kiekkoa. Itse aion katsoa mahdollisimman monta peliä. En pelkästään Suomen pelejä, vaan myös muiden maiden edesottamuksia.
Jääkiekko on hienoa seurattavaa. Minulle ei ole juurikaan merkitystä, pelaavatko loppuottelussa Suomi ja Ruotsi vai Itävalta sekä Sveitsi. Lajiniilona saa nauttia enemmän kuin jonkin maan kannattajana.
Juhani Eskola
juhani.eskola@koillissanomat.fi