Alakerta |Helena Matila / helena.matila@koillissanomat.fi
Melkein nolotti, kun ruokakaupassa asioidessani heitin kysymyksen, että joko joululehtiä pian ilmestyy. Elettiinhän vasta lokakuun alkua. Myyjät katsoivat kysyvästi toisiaan ja totesivat, ettei ollut vielä tietoa. Eivät selvästikään olleet jouluhöperyyden asteikolla rankimmasta päästä.
Piti turvautua edellisvuosien joululehtiarkistoon.
Toisella kauppareissulla, toisessa kaupassa, astelin kassalle joulukonvehtirasia kädessä. Jokohan sitä kehtaa aloittaa konvehtikauden, kyselin kassan kanssa jutustellessani.
– Voi tokkiinsa, suorastaan huudahti kassaneiti ja kertoi innoissaan lämmittäneensä edellisenä iltana glögiä ja syöneensä pipareita sinihomejuuston kanssa.
Yksi hengenheimolainen löydetty. Huojentavaa tietää, että vertaistukea on saatavissa, enkä ole yksin hulluuteni kanssa.
Sanomattakin selvää, että olen jouluihminen. En ehkä pahimmista päästä, mutta oirekuva on selkeä eikä diagnoosista voi erehtyä.
Jouluihminen aloittaa joulutunnelmoinnin mahdollisimman aikaisin.
Tuskin on kuihtuneet kesäkukat saatu riivittyä kompostiin, kun se iskee. Suunnaton halu hakea jouluvalot esille. Yritän aloittaa varovasti ja hillitysti, mutta jossakin vaiheessa tilanne leviää käsistä ja kunnon valoshow on valmis.
Jouluihminen polttaa kiloittain kynttilöitä sisällä ja ulkona. Mitä enemmän, sen parempi. Ympäristöä ajatellen tämä lienee myös ystävällisempi vaihtoehto. Sähköä säästyy ja elävä tuli on aina tunnelmallisempi.
Tekisi mieli soittaa jo täysillä joululauluja, mutta siinä menee muilla perheenjäsenillä raja. Noottia tulee heti, jos Valkea joulu raikaa jo tähän aikaan syksystä. Pitänee siis vielä odotella muutama viikko. Tai käyttää hyväksi hetket, jolloin on yksin kotona.
Mitä kauppojen jouluvalikoimaa on seurannut, huomaa, että joulunvietto on siirtynyt etukäteispainotteisemmaksi. Meille höyrähtäneille (ja meitä joulunviemiä on aika monta) sesongin piteneminen on pelkkää nautintoa.
Mikäpä parempaa, kuin tuoda valoa kaamoksen, kuran ja sateen keskelle koristelemalla kotia lämpimin värein, valoin, kynttilöin ja tuoksuin.
Ensimmäiset joulutortut ja piparit on maisteltu aikoja sitten. Yksi kehittämisen paikka jouluhöperyydessäni kuitenkin on. Edelleenkään en osaa hankkia joululahjoja ajoissa, vaan niiden tekeminen ja ostaminen jäävät aina viime tippaan. Perinne sekin.
Helena Matila