”Otetaan ensimmäisenä maahanmuuttopolitiikka”, Puoli Seitsemän tv-ohjelman juontaja Mikko Kekäläinen sanoo. Hän tuijottaa studiovieraaksi saapunutta Jörn Donneria ja pitää kädessään Donnerin uutta Suomi Finland -kirjaa. Siinä kirjailija esittää kärkevää kritiikkiä kotimaatamme kohtaan.
”Nyt saat perustella, mikä Suomessa on vikana”, Kekäläinen lupaa. Ja Donnerhan perustelee.
Tällä hetkellä Suomessa toteutettavaa maahanmuuttopolitiikkaa Donner pitää kunniattomana ja häpeällisenä. ”Me tarvitsemme nuoria ihmisiä”, hän sanoo, ”jotka haluavat tehdä töitä”. Donnerin mielestä on ”täyttä hulluutta lähettää 80 prosenttia irakilaisista kuolemaan Bagdadiin. Se on rikollista toimintaa ja siihen on syyllistynyt hallitus kolmine hulluine puolueineen.”
Huippu-urheilun osalta Jörkka nostaa esille suomalaisten menestyksen Rion olympialaisissa. Tai pikemminkin menestymättömyyden. 200-päisen joukkueen lennättäminen maailman toiselle puolelle oli hänen mukaansa tuhlausta. Olympiakisojen sijaan ”meidän pitäisi satsata kaikki rahat nuorisourheiluun.”
Lopuksi Donner ottaa kantaa vielä älypuhelimiaan jatkuvasti näprääviin ihmisiin, jotka hänen mukaansa ovat vaarassa tylsistyttää terävimmän terän aivokapasiteetistaan.
Donner vieraili Puoli Seitsemässä viime keskiviikkona. Katsoin ja kuuntelin miestä ensin nuivasti. Ainakin omissa mielikuvissani edustan hyvin erilaista ihmisryhmää kuin he, joita kuvittelen Donnerin edustavan. Jossain vaiheessa ohjelmaa minun oli kuitenkin tunnustettava, että olen Jörkan kanssa monista asioista samoilla linjoilla.
On ikävää olla pahanilmanlintu, mutta mielestäni myös näin Suomen juhlavuonna pitää pystyä muuhunkin kuin kotimaamme hehkuttamiseen. Kyllä, täällä on valtavasti kaikkea hyvää, mutta myös epäkohtia.
Älypuhelimen näpräys ei ole kummoinenkaan huoli, jos sitä verrataan kädestä suuhun elävien eläkeläisten, opiskelijoiden ja lapsiperheiden kamppailuun. Sellaistakin täältä Suomestamme silti löytyy, samoin kuin kiireellisesti huostaan otettuja lapsia, asunnottomia aikuisia ja kaikkien palvelujen ulkopuolelle eristettyjä paperittomia.
Itsenäinen Suomi on 100 vuotta vanha. Tai 100 vuotta nuori, ihan miten sen ottaa. Suhteessa moniin kansoihin olemme tosiaan vasta kasvukipuileva teini, mikä antaa tiettyä toivoa.
Siihen luottanee myös ikihonka-Jörkka.