Kakkosluokkalainen Jonni Hartikainen kirjoittaa suhtautumisestaan taide- ja taitoaineisiin tuoreessa Kevätpörriäisessä näin: ”Liikuntaa voi tarvita jos bussilippu katoaa. Musiikki taas on hyvä taito muuten vaan. Liikunnalla työn voi tienata. Musiikissa jos on taitava silläkin voi rikastua. Käsityö on tärkeää jos housunnappi häviää.”
Jonni ymmärtää mihin taidetta ja taitoja tarvitaan, mutta on lehdessä sellaisiakin kirjoituksia, joissa musiikin ja kuvaamataidon opiskelua pidetään ajanhukkana, jos ei kerta aio muusikoksi tai taiteilijaksi. Housut ne on insinöörilläkin.
Taide ja taitoaineiden määrästä opetussuunnitelmassa riittää puhetta. Siinä laman ja nousukauden, hameen helmojen pituuden ja housun lahkeiden leveyden vaihtelun vanavedessä muuttuu suhtautuminen kuvaamataidon, musiikin, käsityön, ilmaisutaidon, kotitalouden ja liikunnan tarpeellisuuteen. On sattumaa millainen suhdanne on kohdalla silloin, kun omat lapset ovat ala- ja yläkoululaisia.
Taide- ja taitoaineiden merkitys ihmiselle on kiistaton. Ei meistä kaikista tule loistavia laulajia tai kiinnostavia kuvantekijöitä, mutta ajattelua me kaikki tarvitsemme olemmepa hyviä missä tahansa ja teimmepä mitä tahansa.
Ajattelua taide ja taidot loppujen lopuksi opettavat. Tilojen, tunnelmien, kokonaisuuksia ja yksityiskohtien tajua; tulkintaa, viestintää ja vastaanottamista. Taide ja taitoaineet opettavat ihmisyydestä. Siitä mitä minä ajattelen eli kuka olen. Sellaista ei voi oppia kirjasta.
Näin muutama viikko sitten Torangin yläkoulun valokuvakurssilaisten näyttelyn nuoren naisen elämästä. Sellaista tiivistämistä ja teeman vangitsemista näkee harvoin. Olin katsomassa Nilonkankaan musiikkinäytelmän harjoituksia. Sellaista omistautumista pitäisi saada nähdä useammin.
Maanantaina Kuusamossa käynnistyy lastenkulttuurifestivaali Okariina. Festivaalin kohderyhmänä ovat pienet lapset ja alakouluikäiset ja tavoitteena on tarjota lapsille vanhempien ja sisaruksien kanssa jaettuja taide-elämyksiä ja -kokemuksia. Sinne siis.
Andreas Luoto 5. lk tiivistää minunkin ajatukseni Kevätpörriäisessä: ”Mielestäni taide on mukava asia, sillä kuka vain voi tehdä sitä, koska taiteessa ei ole oikeaa eikä väärää. Mielestäni taide on myös käytännöllistä, sillä siinä oppii käytännöllisiä taitoja, joista on hyötyä ehkä tulevaisuudessa jossain ammateissa.”
(Kevätpörriäinen on Helsingin ja Uudenmaan opettajayhdistyksen julkaisema perinteikäs vappulehti, jossa kirjoittajina ja kuvittajina ovat ala- ja yläkoulujen oppilaat. Tänä vuonna teemana oli taide- ja taitoaineet.)