Viime viikolla kerrottiin, että Suomi sijoittui toista kertaa peräkkäin maailman onnellisemmaksi maaksi. Tutkimuksen tekijät täsmensivät, että sijoitus kertoo maan hyvistä olosuhteista eikä siitä, että ihmiset täällä olisivat maailman onnellisimpia.
Kukaan, joka vähänkin on liikkunut rajojen ulkopuolella tietää, että meillä ovat perusasiat hyvin. Koulutus, sairaanhoito ja jonkinlainen perusturva ovat olemassa, eikä tarvitse pelätä, että jos jalka katkeaa, leivän syönti loppuu.
Tässä lehdessä on artikkeli ruuan jakamisesta vähävaraisille. Heitäkin tässä maassa löytyy. Väliaikaiseksi tarkoitettuun ruoka-apuun turvautuvat tälläkin hetkellä sadattuhannet ihmiset. Tarvitsevia löytyy myös täältä Koillismaalta enemmän kuin tarpeeksi.
Yle kyseli taannoin leipäjonossa olevilta ihmisiltä, mikä heidät auttaisi ahdingosta. Kyselyyn vastasivat opiskelijat, työttömät, eläkeläiset, yksinhuoltajat ja maahanmuuttajat eli leipäjonoihin turvautuvat ihmiset.
Suurin osa vastaajista kertoi, että 200-400 euron lisä kuukausituloihin pitäisi heidät pois ruokajonoista.
Nyt käytävissä eduskuntavaaleissa ahdinkoon joutuneista ihmisistä on puhuttu aika vähän.
Suomessa piti soten jatkoksi lähteä uudistamaan sosiaaliturvaa. Valtioneuvoston kansliassa valmisteilla olleessa uudistuksessa ovat olleet mukana kaikki eduskuntaryhmät, työmarkkinajärjestöt sekä yrittäjä-, sosiaali- ja terveysalojen järjestöt.
Uudistuksessa keskityttiin sosiaaliturvan kipukohtiin. Sosiaaliturvan keskeisin velvoite on huolen pitämisen tarve, ja siihen haettiin nyt parempia keinoja. Sosiaaliturva sisältää palveluita ja etuuksia, mutta usein ihmiset saavat vain etuuksia, eikä palveluita löydetä.
Erityisesti sosiaaliturvan uudistamisessa haluttiin huomioida eri järjestelmien väliinputoajat: henkilöt, jotka jäävät yksin. Heitä ovat esimerkiksi mielenterveysongelmaiset ja lapsiperheet, joissa on sairautta tai työttömyyttä. Lisäksi iäkkäät ihmiset, joilla menot ovat kasaantuneet, halutaan ottaa myös entistä paremmin huomioon.
Yksi vaihtoehto perusturvan uudistuksessa on perustulo, josta kokemuksia on juuri alettu saada.
Onko mietitty, tulisiko sosiaaliturvaa saadakseen tehdä jotakin, perustuuko se jollekin tarpeelle vai maksetaanko sitä kaikille? Ja onko apu yksilöllistä vai kotitalouskohtaista? Nämä ovat isoja kysymyksiä.
Tulevien päättäjien tehtävä on päättää nämä isot linjaukset sekä myös sen, säilyykö lapsilisä omana erillisenä etuutena.
– Teemme parhaamme, että leipäjonossa oleville ihmisille olisi näkyvissä valoa tunnelin päässä. Kaikilla on ollut yksimielisyys siitä, että heikommista täytyy pitää huolta, sanoo parlamentaarista hanketta vetänyt Liisa Heinämäki.
Työryhmä päätti työnsä helmikuussa. Nyt, kun sote kaatui, on hyvin todennäköistä, että sosiaaliturvan uudistushanke siirtyy, koska STM:stä sanotaan, ettei kahta suurta hanketta voi viedä yhtä aikaa.