Maakuntahallinto on voimakkaassa muutostilassa. Moni viranomaistoiminto hakee uutta paikkaansa. Lakiluonnosten mukaan luonnonsuojeluun liittyvistä tehtävistä ehdotetaan maankäyttöä ja vesiensuojelua koskevat asiat siirrettäviksi lähemmäksi ihmisiä, eli maakuntiin ja kuntiin. Sen sijaan valtakunnalliseen ympäristövirastoon jäisi kaikki muu luonnon- ja ympäristönsuojelua ja lupapolitiikkaa koskevat asiat ja päätöksenteko.
Kesän aikana retkeillessäni eri puolilla kaunista Koillismaata on ollut mielessä erilaiset ympäristöä muuttavat hankkeet. Mielessäni olen vertaillut miten asia on hoidettu ennen vanhaan ja kuinka olisi hyvä tulevaisuudessa.
Ihmisen käden jälki näkyy ympäristössämme. Moni kuusamolainenkaan ei tunnista vuosikymmenten saatikka vuosisatojen saatossa esi-isien tekemiä isoja muutoksia ympäristöön.
Kirkkosaaresta torille päin kävellessä tulee miettineeksi miltä ranta näyttäisi, jos veden pintaa ei olisi laskettu useita metrejä pari sataa vuotta sitten. Urheilukenttä ei ainakaan olisi siinä missä se nyt on, eikä olisi Kirkkosaartakaan.
Kiutakönkäällä ihailemme könkään kuohujen lisäksi pääuoman vieressä kulkevaa pientä vesiuomaa. Se on ihmisten tekemä, räjäytyksin 1900-luvun alussa muovattu uittoränni. Rännin kautta on uitettu puutavaraa. Ihminen on hankkinut itselleen elantoa sen avulla. Nyt uittoränni on osa luonnonnähtävyyttä.
Myllykoskella maisemaan kuuluu erottamattomasti vanha mylly. Juuman seudun asukkaat ovat helpottaneet elämäänsä ja ottaneet vesivoiman avukseen jyvien jauhamisessa. Rakennus on kaunis ja korvaamaton osa maisemaa ja pala säilynyttä rakennushistoriaa.
Rapiat 60 vuotta sitten merkittiin Suomen tunnetuin vaellusreitti Karhunkierros. Innokas ja Kuusamon luonnon läpikotaisin tunteva porukka ryhtyi tuumasta toimeen. Hankittiin muutama purkki jätemaalia. Reittiä vain lähdettiin tekemään. Lupia ei kyselty. Ohjaavina tekijöinä olivat alueen tuntemus, luonnon kunnioitus, halu kehittää matkailua ja samalla luoda työtä kotiseudulle.
Mikäli hanke olisi vierillä vasta nyt, luulen, että reittiä ei koskaan syntyisi. 80 kilometriä pitkä reitti vaatisi mittavan lupaprosessin, joka valituksineen kaataisi koko jutun. Näin on käynyt monelle lupia vaativalle hankkeelle. Valituksien takia seisoo miljardien edestä erilaisia investointeja.
Ihmiset ovat kautta aikain muuttaneet ympäristöään, mutta osanneet tehdä sen kestävästi. Miten me emme enää siihen pystyisi? Miksi me emme enää luota itseemme omissa asioissamme? Kun päätöksenteko on ulkoistettu kauas, oma sitoutuminen luonnon-, ympäristön- ja vesiensuojeluun on heikentynyt.
Lainsäädännöllä on tehty kahdeksankymmentäluvulta sakkaa ympäristöhallinnon ja elinkeinotoiminnan turhaa vastakkainasettelua, josta pitää nyt meneillään olevassa maakuntahallinnon uudistuksessa päästä eroon. Päätöksentekoa pitää siirtää lähemmäksi ihmistä myös ympäristö- ja luonnonsuojeluasioissa.
Paikallisten ihmisten näkemys isoissakin ympäristöasioissa pitää nostaa kunniaan. Vastuu on siirrettynä hyvin etäälle valtion viranomaisille. Nyt on mahdollista palauttaa vastuu takaisin ihmisille.