Suomen hienoimpiin oikeuksiin kuuluu jokamiehenoikeus. Mm. toisenkin maalla tapahtuva eimotorisoitu liikkuminen, tilapäinen telttailu, marjastus ja sienestys ovat sallittuja. Tähän tavallaan liittyy pohjoisessa myös porojen vapaa laidunnusoikeus, sillä ei poronhoidosta muuten mitään tulisi.
Aivan samanlaisena löytynee jokamiehenoikeus Euroopan maista vain Ruotsista. Meidän maanomistajien keskenhän se on tavallaan vastavuoroinen, mutta suo onneksi myös maattomille mahdollisuuden liikkumiseen ja luonnonantimien hyväksikäyttöön. Ilman tätä moni murjottaisi omalla tontillaan kateellisena ja toimettomana vahtien, ettei kukaan tallaa sille. Jokamiehenoikeus on oleellisimpia seikoista, jotka tekevät Suomesta hyvän maan.
Eräiden poliittisten ryhmittymien ja joidenkin hallintovirkamiesten taholta on ajoittain yritetty selittää jokamiehenoikeutta rajoitetuksi ja sen sallivan vain esim. tilapäisen marjastuksen omaan käyttöön. Tässä lehdessä reilu kuukausi sitten veroylitarkastaja antoi lausunnon, jonka mukaan marja-ansioiden verovapaus koskisi lähinnä tilapäisten ylijäämien myymistä satunnaisille tarvitsijoille. Kaikkein ihmeellisin oli vaatimus, että aloitteen marjojen omistajanvahdoksesta täytyy tulla poimijalta. Hän katsoi, että jos tilauksen on tehnyt ostaja, kyseessä on työsuhde ja veronalainen tulo.
Ymmärrän kyllä, että verotarkastajan roolissa saattaa omaksua pyrkimyksen ottaa veroa kaikesta, mutta onko hän ajatellut, miten asiaa kontrolloidaan. Verotarkastaja taitaa olla lakimiesten agentti tai itsekin sellainen, sillä juristejahan tämä kovasti työllistäisi. Marja- ja sienitulojen tulee olla verovapaita tai sitten ei, mutta sekavat välimuodot ovat käytännössä mahdottomia. Olen luullut, että työsuhdehistoriani viimeisten 40 vuoden ajalta on yksitoikkoinen eli lähinnä vain Kuusamon kaupunkiin päin, mutta ylitarkastajan mukaan työsuhteita on ollutkin monta kymmentä ellei sata.
Viime aikoina on kiistelty siitä, ovatko ulkomaiset marjanpoimijat työsuhteessa vai eivät. Asia on heille kaksipiippuinen: toisaalta työsuhde antaisi turvaa heikoimmin ansainneille, toisaalta voisi lopettaa koko homman, koska se ei enää kannattaisi suomalaisille marjanvälittäjille. En ole ajamassa pois ahkeria ja ylen kohteliaita kaakkoisaasialaisia, joita tapaan metsässä. Keskustelusta ei tosin täydellisen kielimuurin takia tule mitään. Puolueettomasta näkökulmasta katsoisin kuitenkin, että jos he ovat sitoutuneet myymään kaikki marjansa yhdelle yritykselle,joka muutenkin huolehtii heidän asioista kuten muonituksesta ja kulkuneuvoista, kyseessä on työsuhde.
Jos työsuhdetta ei ole, heillä on oikeus myydä ne kenelle tahansa. Ainakin on selvää, että jos kaikki ulkomaalaispoimijat ovat ilman työsuhdetta, ei sellaista ole kenelläkään suomalaismarjastajallakaan.
Ehdottomasti järkevintä olisi kuitenkin sallia verovapaus työsuhteesta huolimatta, niin rajanveto-ongelmia ei tulisi. Jos taas verovapaus poistettaisiin, koko monenlaisia seurannaistyöpaikkojakin poikiva marjanpoiminta ja -jalostussektori lähes katoaisi. Korkeintaan jotkut allekirjoittaneen tapaiset jääräpäät, joille kyseessä on oleellinen elämänmuoto jatkaisivat.
Jos ylitarkastajan tulkinta toteutuisi, täytyisi marja-asiakkaitten tekstata poimijalle haluavansa keskustella, jostakin ihan muusta asiasta. Kun poimija sitten soittaa, hän vaihtaa kohta puheenaihetta ja alkaa kertoa vaikkapa, että hänen tarkoituksensa oli vain käydä pissalla puskan takana, mutta sattuikin löytämään hilloja ja löysi niitä lisää ja lisää ja tuli sattuman oikusta ne poimineeksikin. Olisiko sulla sattumalta tarvetta ostaa sanko tai pari? Näin työsuhdetta ei synny. Ja verovapaus säilyy.