Tytär ja vävypoika järjestivät kaamoksen tuloa odottaville vanhukaisille mielenkiintoisen matkan Madeiralle. Madeira sijaitsee Atlantin valtameressä vajaat 600 kilometriä Afrikan rannikosta länteen ja tuhannen kilometriä emämaastaan Portugalista luoteeseen. Se on syntynyt tulivuorenpurkauksista miljoonien vuosien aikana. Saaren pinnamuodot ovat jyrkkäpiirteiset ja korkeuserot suuret. Korkein vuori nousee vajaaseen kahteen kilometriin ja lähellä on neljän kilometrin syvänteitä. Rannat ovat paikoin sysimustan laavakiviset ja lähin hiekkaranta on parin tunnin laivamatkan päässä naapurisaarella.
Yksi Madeiran kummallisuuksista on levadojen eli kastelukanavien verkosto. Niitä onkin sitten mistä valita, kaikkiaan 2600 kilometriä. Osallistuimme opastettuun 11 km:n vaellukseen. Levadat ovat ikivanhoja runsassateisten vuorten seinämiin taidokkaasti louhittuja kanavia, vajaan metrin levyisiä ja puolen metrin syvyisiä ja loivasti viettäviä rännejä, jotka saavat vetensä runsaista vuoripuroista ja ne myös keräävät vuorten rinteiltä valuvan sadeveden. Polku seurasi levadaa. Välillä se oli hyvin kapea ja vain hento köysikaide erotti pystysuoran jyrkänteen. Ei ollut varaa horjahtaa. Tuon tuosta vettä tippui niskaan.
Opas kertoili jääkaudelta säästyneen saaren kasvillisuuden kummallisuuksista. Vaellussauvat olivat veistetty kielosta. Meillä tuttu kukkanen saattaa kasvaa siellä 20 metriseksi. Mustikka kasvaa kolmemetriseksi ja kanervaa käytetään polttopuuna.
Ainoa rauhoittamaton puu on vieraslaji eukalyptus, joka on alun perin tuotu Australiasta metsätalouden käyttöön. Se on aggressiivinen tulokas, sen juuret ovat syvällä, vuosikasvua parisen metriä ja se kestää jopa metsäpaloja. Se pyrkii syrjäyttämään omat arvokkaat puulajit kuten laakeripuun. Eukalyptus on levinnyt ympäri maailman ja suomalaisetkin keittävät siitä sellua Uruguayssa.
Yksi matkapäivä oli varattu jeeppisafarille. Se antoi monipuolisen kuvan saaren luonnosta sekä myös kuskin hurjapäisyydestä. Lieneekö katsellut liikaa rallivideoita, niin kurassa Land Rover oli matkan päättyessä.
Matkan varrella oli Capo Girao, joka on Euroopan korkein jyrkänne. Lasiterassilta jalkojen juuresta avautui 580 metriä suoraa pudotusta. Olo oli epätodellinen, kuin lentokoneessa. Aikaisemmin jyrkänteeltä oli kuulemma harjoitettu moottoripyöräliitovarjoilua. Kovalla vauhdilla ajettiin jyrkänteen reunan yli ja toivottavasti avattiin laskuvarjo hyvissä ajoin. Moottoripyörä ongittiin sitten merestä. Pitäisikö uskoa.
Madeira on aikoinaan ollut merkittävä sokerin tuottaja, mutta nyt yhtä tärkeässä asemassa on banaani. Tosin heikäläisten banaanit eivät kelpaa Euroopan markkinoille, kun eivät täytä direktiivejä. Ovat liian pieniä. Maussa ei ole mitään vikaa.
Kalastus on erittäin tärkeä elinkeino. Matkailijalle useimmiten tarjottava kala on espada, mustahuotrakala, joka elää yli kilometrin syvyydessä ja kovassa paineessa. Toista metriä pitkä, musta, suurisilmäinen ja terävähampainen kala tulee yöllä ruokailemaan noin 700 metriin, josta sitä sitten pyydetään siimoilla. Ylös nostettaessa kala kuolee paineen alentuessa. Tuppeen nyljettynä kala on vitivalkoinen, valmistettuna miedon makuinen ja se tarjoillaan EU:lle kelpaamattomien pikku banaanien kera.
Madeiran nimikkojuoma on samanniminen makea jälkiruokaviini, jonka tarjoilija toi onnistuneen päivällisen jälkeen kiitollisille asiakkaille.