Paikallisen latuyhdistyksen aktiiviset puuhahenkilöt olivat suunnitelleet loppukesäksi pari mielenkiintoista retkeä.
Lähialueiden kansallispuistot ovat meille koillismaalaisille hyvinkin tuttuja. Oulanka, Riisitunturi ja uusimpana Hossa ovat olleet useimpien liikuntaa, retkeilyä ja patikointia harrastavien mielenkiinnon kohteina.
Tällä kertaa vierailimme Kainuun ja Pohjois-Savon rajamailla sijaitsevissa vähemmän tunnetuissa Tiilikkajärven ja Hiidenportin kansallispuistoissa.
Tiilikkajärven kansallispuistoa voisi kuvata hyvin rauhalliseksi, jopa hiljaiseksi ja hyvin erämaiseksi alueeksi. Puistolle nimensä antaneen Tiilikkajärven keskellä on matala hiekkaharju, Punkaharju pienoiskoossa. Järvi on todellinen melojan unelma. Puistossa on paljon kauniita soita, joita hyväkuntoiset pitkospuut halkovat. Laavuilla ja tulipaikoilla on tervaspölkyt valmiiksi sahattuina.
Tiilikkajärvellä on myös historiallinen rajamerkki.
1500-luvulla Ruotsi asutti syrjäisiä rajaseutuja savolaisilla alamaisillaan, joita enemmän tai vähemmän pakolla lähetettiin vuonna 1323 solmitun ja hieman epäselväksi jääneen Pähkinäsaaren rauhan rajan yli Venäjän puoleisiin erämaihin. Verovapaus oli monesti houkuttimena. Tämän ja lukuisten muidenkin syiden vuoksi syttyi sota Ruotsin ja Venäjän välillä ja se päättyi ruotsalaisille suotuisasti Täyssinän rauhaan vuonna 1595. Ruotsi sai uudisasukkaiden asuttaman alueen. Täyssinän rauhan rajakivi ja upea hiekkaranta, Venäjänhiekka muistuttavat itäisestä naapurista.
Tiilikanautio on entisöity pihapiiri, jonka kuuluisin asukas on ollut Olli Tiainen. Häntä ennen tilalla arvellaan asuneen hänen isoisänsä, Antti Tiainen, joka ison vihan aikaan 1700-luvun alkupuolella piileskeli siellä seitsemän vuotta tekemänsä murhan vuoksi.
Olli Tiainen oli vuosina 1808–1809 Suomen sodan aikainen sissipäällikkö ja rajakapteeni. Siinä missä Koljonvirran taistelun voittajan, maineikkaan marsalkka Sandelsin johtamat ruotsalais-savolaisjoukot joutuivat perääntymään ylivoimaisten venäläisten tunkeutuessa Pohjois-Karjalaan, tuotti Tiaisen pieni ja pippurinen sissijoukko hyökkääjälle paljon harmia ja vastoinkäymisiä.
Sotkamon kunnan kaakkoiskulmassa, Kuhmon ja Valtimon kuntien naapurissa on toinen Kainuun retkemme kohteista, Hiidenportin kansallispuisto. Se on myös hiljainen ja erämainen alue ja sitä suositellaan omaa luonnonrauhaa etsiville retkeilijöille. Puisto on saanut nimensä maakunnan komeimpiin kuuluvasta rotkolaaksosta Hiidenportista. Se on kilometrin mittainen kalliovajoama, jonka seinämät ovat paikoin parinkymmenen metrin korkuiset. Pohjalla kimaltelevat pienet rämesoiden ympäröimät lammet.
Muutama viikko sitten latuväen retki suuntautui koti-Kuusamon Säkkilänkylän Halosenvaaraan ja siellä kohteenamme oli luola, salaperäinen Halosen uuni. Halosenvaaran jyrkässä seinämässä sijaitsevaa kivikautista Halosen uunia pidetään yhtenä maamme merkittävimpänä luolana. 15 metrin pituinen ja enimmillään parin metrin korkuinen käytävä on syntynyt kallion rapautumisen, liukenemisen ja virtaavan veden vaikutuksesta.
Halosen uuni on saanut nimensä Ahma-Haloseksi kutsutusta omapäisestä isännästä, joka kolmisen sataa vuotta sitten kaskea polttaessaan tuli polttaneeksi parin naapurin talot. Sen seurauksena kylän isännät kokouksessaan päättivät karkottaa Halosen kylästä ja tämä asettui erakoksi tähän luolaan elättäen itsensä metsästyksellä ja kalastuksella.
Tämä vähän tunnettu luonnon muovaama uuni oli useimmille mukana olleille käymätön paikka, ja luola mielenkiintoisine tarinoineen ja sinne vievät polut ansaitsisivat tulla merkityiksi paikkakuntamme erikoisena käyntikohteena.
PS. Satutteko muuten tietämään, kuka oli Suomen historian ensimmäinen suurvaltapolitiikkaan vaikuttanut nainen? – Pähkinäsaaren Rauha.