Kesäpäivinä ja -iltoina pihapuuhissa on mukavaa ja rentouttavaa pysähtyä välillä kuuntelemaan linnunlaulua. Punakylkirastaat ovat nyt pontevassa kilpalaulannassa ja lauluvuoro vaihtuu tiheästi. Onkohan kyseessä reviirin ylläpito vai soidinlaulu ja uuden puolison houkuttelu.
Illansuussa kesäyön rauhallinen idylli tekee pikkuhiljaa tuloaan. Linnunlaulu on hiljenemässä. Vain lehtokurpan äänetön kiivasiskuinen soidinlento jatkuu.
Mutta annas olla.
Nyt aloittavat omat soidinmenonsa nykyajan yölaulajat, ulvottajat. Nuoret moottoriurheilijat erikokoisine pyörineen valtaavat keskustan ilmatilan. Moottoripyöriä kiihdytetään, ulvotetaan, ajellaan kaasu pohjassa ja soidinlaulu kaikuu ympäri kylää vaikka olisi jo nukkumaanmenon aika. Kitkan- ja Ouluntien kerrostalojen tienpuoleiset asukkaat kaivelevat romanttisen idyllisinä kesäöinä esiin korvatulppia.
Aamuyön tunneille asti epätoivon vimmalla keulitaan, pörhistellään ja päristellään urku auki. Pyritään parempaan suoritukseen kuin kilpakumppani. Soidinmenoistahan tässä ilmiselvästi on kyse.
Viisikymmentä vuotta sitten tienpäällä olivat pärinäpojat ja surinasussut. Heidän käytöksensä oli nykyisen mittapuun mukaan varsin hillittyä. Vaikka laulussa sanottiin, että ”moottoripyörä on moottoripyörä, skootteri on lälläripyörä”, niin ei ulvotettu koneita eikä meteli ollut pääasia. Hillityllä tyylikkäällä cruisailulla oli tarkoituksena pyydystää sussu motskarin takapenkille.
No, nykyisin äänekkäimmät menopelit muistuttavat motocross- ja montturautoja, eikä niissä ole takana penkkiäkään, istuta siinä nyt sitten tyttökaveria. Mönkijä olisi siinä suhteessa parempi kulkupeli.
Tänä päivänä laki määrää vielä motoristeille kypäräpakon, eikä siis kukaan voi saada pönttö päässä ulkonäöllään etua kilpakosijoihinsa. Jos kulkuneuvo on vielä ulkonäöltään vaatimattomasta päästä, niin ainoa menestyksen tae on satsaaminen moottorin ääneen. Helppo juttu onkin sitten värkätä laittomuutta hipova pikku viritys äänenvaimentimeen.
Anteeksi vaan, nuoret motoristit, mutta kun näkee illansuussa kaasu pohjassa reilua hölkkävauhtia liikkuvan, kimeästi ujeltavan korppusahan, siis moottoripyörän, niin tulee mieleen voimansa tunnossa hurjasti ja verenhimoisesti haukkuva pikkuinen herttainen villakoira.
Hiljaisesti hämyisessä illassa sähköpolkupyöräilevällä sporttisella nuorellaparilla näyttää pariutuminen onnistuneen. Kovasti työtä ja tuskaa vaaditaan motoristilta samaan tavoitteeseen pääsemiseksi, pelkästään rälläämällä.
Toisaalta lohdutukseksi vastakkaisia esimerkkejä onnistuneista pariutumisista löytyy lintumaailmasta. Katsotaan nyt vaikka räkättirastasta. Ulkonäkö ei ole hääppöinen mutta varsinkaan äänessä ei ole juuri kehumista. Mutta niin vain pariutuminen ja jälkikasvun tuottaminen ilmiselvistä puutteista huolimatta onnistuu, pelkästään räkättämällä.