Tänään on kalenterin mukaan joulukuu.
Eilen keskiviikkona sitä ei ainakaan olisi uskonut, kun katsoi ikkunasta ulos. Vettä satoi ja Kitkantien jouluvalot heiluivat tuulessa siihen malliin, että tuskin kenelläkään olisi tullut mieleen lähteä vaikkapa Rukan suurmäkeen hyppäämään. Keleistä huolimatta nyt on siis koittanut ensimmäisen joulukalenteriluukun avaamisen aika.
Vaikka vuoden viimeinen kuukausi alkaa vasta nyt, ovat innokkaimmat jouluihmiset aloittaneet juhlavalmistelut jo aikapäivää sitten. Tortut on leivottu, piparit muotoiltu ja jouluverhot lyöty ikkunoihin. Lahjatkin nämä ihmiset ovat jo hankkineet, vaikka jouluun on vielä monta viikkoa. Rekiretkilaulut soivat jouluintoilijoiden nykyaikaisissa soittimissa useamman viikon ennen varsinaisen juhlan koittamista.
Minä en ole vielä edes miettinyt jouluvalmisteluja. Perinteiden mukaan käyn todennäköisesti ne harvat joululahjat ostamassa viimeisellä viikolla ennen aattoa. Aattona en sentään enää aio kauppoihin ryntäillä vaan haluan silloin keskittyä rauhalliseen elämiseen nauttien joulupöydän antimista, kuten kinkusta ja rosollista sekä joulusaunan miellyttävistä löylyistä.
Jouluvalmistelujen suhteen on siis turha pitää liiallista kiirettä. Meikäläiselle tosiaan riittää, kun kinkku saadaan aatonaattona uuniin ja joulukuusi metsästä noudetaan. Joulu on hieno juhla, mutta ei sen tarvitse puolta vuotta kestää.
Kaikesta huolimatta tänään pitäisi siis avata ensimmäinen joulukalenterin luukku. Eipä ole tullut vielä moista tuotetta hommattua, joten luukut ovat ainakin vielä pysyneet kiinni. Saa nähdä tuleeko sitä vielä tänään marssittua kauppaan kalenteriosastolle ostoksille.
Pidän tätä mahdollisena.
Janne Kaikkonen