Syksyn istuntokausi eduskunnassa lähenee loppuaan. Kunnallispolitiikasta on tuttua, että seuraavan vuoden talousarvio lyödään lukkoon joulun alla. Niin eduskunnassakin.
Kuntapolitiikassa se menettelee, mutta eduskunnan kohdalla on se on vähän huonompi juttu. Nimittäin budjetin myötä tulee lopullisia päätöksiä vaikkapa verotukseen, asiakasmaksuihin, uudistettuihin toimintoihin ym. Nämä vaikuttavat omalta osaltaan kuntien seuraavan vuoden talouteen.
Onhan se kyllä tosiasia, että eduskunta tekee harvoin mitään merkittäviä muutoksia siihen hallituksen esitykseen, joka tuli julkiseksi jo syyskuussa. Kunnat ovat voineet tehdä suunnitelmiaan sen perusteella.
Syksyn mittaan hallitus on tehnyt lakiesityksiä, joihin sen laatima budjettiehdotus perustuu. Pitkin syksyä on käsitelty esimerkiksi työvoimapolitiikkaan vaikuttavia lakeja, joilla kannustetaan työhön ja samalla tuodaan ikään kuin kuritusta – toivottavasti lempeää sellaista – niille joille työtä tarjotaan, mutta jotka eivät sitä vastaanota.
Toisaalta: kun maassa on suurtyöttömyys, ei siinä paljon työttömien kurittaminen auta. Kun kuitenkin ylivoimainen valtaosa työttömistä lähtisi vihellellen työnsyrjään jos töitä olisi. Ensi vuonna kuitenkin työttömyyskorvausta voidaan käyttää vaikkapa yrittäjän starttirahaksi, jos joku keksii itse itselleen töitä.
Budjetin perusteiksi laaditut lakiesitykset ovat työllistäneet eduskuntaa koko syksyn. Sosiaali- ja terveysvaliokunta – jota pidän tärkeimpänä työalueenani – on käsitellyt tänä vuonna runsaat kuusikymmentä hallituksen esitystä.
Lähes jokaiseen esitykseen liittyy useiden lakien muutosehdotuksia. Suomessa kun on sellainen sosiaali- ja terveysturvan viidakko, että yhden lain muuttaminen vaikuttaa moniin asioihin. Kaikki näitä asioita koskevat lait pitää samalla käydä läpi ja saattaa ajan tasalle. Hyvänä esimerkkinä on tuleva perustulokokeilu. Perustulo saattaa vaikuttaa mm. sairauspäivärahan määrään jopa kahden vuoden kuluttua siitä, kun perustulokokeilu on jo päättynyt.
Terveydenhuoltolain muutosten käsittely on tätä kirjoitettaessa ja varmaan vielä luettaessakin kesken. Lakimuutoksella tähdätään siihen, että sairaaloiden työnjako täsmennetään jatkossa niin, että toimenpiteitä tehdään siellä, missä ne varmasti osataan. Tähän liittyy myös sosiaalipäivystyksen järjestäminen keskussairaalapäivystysten yhteyteen.
Samoin lakimuutos määrää, että terveyskeskuksissa on järjestettävä nk. kiirevastaanottoja iltaisin ja viikonloppuisin. Tällä vähennetään yhteispäivystysten ruuhkia. Tähän vedoten esimerkiksi Taivalkoski pystyy järjestämään ainakin seuraavan parin vuoden ajan viikonloppukiirevastaanottoja nykyisen päivystyksen sijasta. Vuoden 2019 alusta tilanne on toinen, kun maakunta ryhtyy sote-uudistuksen myötä päättämään näistäkin järjestelyistä.
Terveydenhuoltolain muutoksen ehkä tärkein asia koillismaalaisittain on pienten sairaaloiden leikkaustoiminnan jatkuminen tai ei-jatkuminen. Pääsääntö saattaa olla, että jos päiväkirurgia vaatii anestesiaa, sellaisia leikkauksia ei saa tehdä. Anestesiaksi katsotaan nukutusten lisäksi myös nk. laskimopuudutus. Monet pienet sairaalat – ensiset aluesairaalat – ovat tätä kritisoineet, ja valiokuntamme yrittää rustata lain sellaiseen muotoon, että keskussairaaloista kaukanakin asuvat ihmiset saavat myös tulevaisuudessa tämän tyyppisiä hoitoja lähipalveluina.
Eduskunnan viimeinen viikko ennen joulua on sitten yhtä talousarviokeskustelua ja äänestyksiä. Keskustelut ja äänestykset eivät muuta yhtäkään piirua siitä, mitä valiokunnat ovat lakeja säätäessään päättäneet. Mutta tämäkin kai kuuluu demokratiaan.
Toivotan Koillissanomien lukijoille hyvää joulunaikaa!