Kolumni

Jouni Alavuotungin kolumni: Alassalmen taistelu ei ole pelkkä alaviite sotahistorian sivuilla - Se pysäytti puna-armeijan marssin ja näytti suunnan muidenkin rintamien tapahtumille

-
Kuva: Mikko Halvari

Marraskuun viimeisenä päivänä tuli kuluneeksi 80 vuotta talvisodan syttymisestä. Talvisota on varmaankin eräs kunniakkaimmista mutta samalla myös katkerimmista muistoista Suomen historiassa. Moskovan rauhaa alueluovutuksineen ja suurine sotakorvauksineen pitivät sodan päättyessä useimmat suomalaiset suorastaan häpeällisenä. Rauhanehtojen tultua tietoisuuteen oltiin paljolti sitä mieltä, että se mitä suurin uhrauksin taistelukentillä voitettiin, menetettiin neuvottelupöydällä.

Aika lienee vuosikymmenten myötä syönyt rauhansopimuksesta syntyneen häpeän ja ehkä osin myös katkeruuden tunteen. Taistelukentillä saavutettu sankarikunnia sitä vastoin on säilynyt suomalaisten mielissä, ehkä ajan myötä vain entisestään kirkastuneena.

Moni nuorempikin suomalainen samaistaa itsensä kahdeksan vuosikymmenen takaiseen kansakunnan myyttiseen selviytymistarinaan, siihen rintamamiesten osoittamaan peräänantamattomaan sitkeyteen, joka ilmeni Raatteen, Kollaan tai Taipaleenjoen voitokkaissa puolustustaisteluissa.

Asettamatta mitenkään kyseenalaiseksi näiden tai eräiden muiden talvisodan tunnetuimpien taistelujen merkitystä kansakunnan tietoisuudelle ja itsetunnolle, kehottaisin hieman pohtimaan sitä, miksi eräät muut talvisodan taistelut ovat jääneet pelkiksi alaviitteiksi sotahistorioiden sivuille.

Meitä kuusamolaisia ja koillismaalaisia lähellä - Suomussalmen Piispajärvellä, 5-tien varrella, vajaat sata kilometriä Kuusamosta etelään – sijaitsee Alassalmen taistelupaikka. Siellä käytiin 6.-10.12.1939 kiivas taistelu suomalaisen Erillispataljoona 16:n ja Juntusrannalta Kajaanintielle edenneen neuvostoarmeijan 163 Divisioonan kahden rykmentin välillä.

Kun Juntusrannan suunnalta hyökkäävien joukkojen aikeet selvisivät, ryhmittyivät Koillismaan miehistä koostuneet joukot puolustukseen Alassalmen pohjoispuolelle estämään hyökkääjien etenemisen kohti Oulua ja Kuusamoa.

Useita päiviä kestäneiden raskaiden taisteluiden jälkeen kuusamolaisista, posiolaisista, sallalaisista ja taivalkoskelaisista koostuneiden puolustajien onnistui pakottaa miesmäärältään ja aseistukseltaan ylivoimainen vastustaja perääntymään, aluksi Haapovaaran ja Hyövynvaaran kautta Kiannanniemelle johtavaan Palovaaran tienhaaran. Sieltä neuvostojoukkojen perääntyminen jatkui Juntusrannalle, lähinnä kaoottisena pakona jäisiä järvenselkiä pitkin aina rajan pintaan. Juntusrannalla taistelut vakiintuivat vuodenvaihteen tietämissä asemasodaksi ja partiokahakoiksi sodan loppujaksi.

Merkittävää on, että Alassalmella käyty taistelu, joka taittoi hyökkäyksen vaarallisimman kärjen, oli suomalaisten ensimmäinen merkittävä voitto talvisodassa ylipäätään. Täten se näytti suuntaa tapahtumille muillakin rintamilla. Alassalmella pysäytettiin myös puna-armeijan kaavailema marssi, jonka päämääränä oli katkaista Suomi kahtia Oulun tasalla ja siten eristää maa Ruotsista ja muista länsivalloista.

Kuusamossa järjestettiin 19.12.1939 ensimmäiset sankarihautajaiset, jossa kirkkomaahan laskettiin kahdeksan kuusamolaista ja kaksi sallalaista Alassalmella kaatunutta miestä.

Viimeistään nyt, kun talvisodasta tulee kuluneeksi kahdeksankymmentä vuotta, olisi syytä muistaa Alassalmen taistelu pysyvällä tavalla. Kuusamolla ja muilla Koillismaan kunnilla on avaimet käsissään tässä asiassa.