Kolumni

Jouni Alavuotungin kolumni: Perämetsien mies äitienpäivillä

Perämetsien mies asteli Västeråsin kaupungin keskustassa kohti 1200-luvulla perustettua punatiilistä tuomiokirkkoa. Sen pääovea vartioi piispa Johannes Rudbeckin massiivinen pronssipatsas, korkeasti oppineen ruotsalaisen pappissuvun kantaisä. Hänen poikansa Olaus kirjoitti 1600-luvulla isänmaansa suurin kirjaimin maailmanhistoriaan todistaen, että eurooppalaiseksi suurvallaksi nousseen Ruotsin kansan alkukoti on mereen vajonnut muinainen Atlantis.

Näitä historian kummajaisia mielessään pyöritellen Perämetsien mies käveli parin korttelin päässä sijaitsevalle toiselle muistomerkille: Parisenkymmentä työmiestä eväslaukkuineen veivaamassa töihin polkupyörillä. Paikkakunnan oman pojan B.-G. Broströmin monumentti on nimeltään ”ASEASTRÖMMEN”, Asean virta. Sähköalan suuryritys Asea on vaikuttanut 1900-luvulta lähtien voimakkaasti Ruotsin valtakunnan taloudelliseen kehitykseen.

Yrityksen synnyttämään työläisten virtaan kuuluu koko joukko suomalaisiakin. Sodan jälkeen heitä muutti tänne joukottain rakentamaan uutta elämää, Perämetsien mies muisteli tutkiessaan komean veistoksen päättäväisesti polkevia pyöräilijähahmoja.

Ikääntyneitä ovat Västeråsin suomalaiset, sai Perämetsien mies todeta saapuessaan kaupungin laitamilla sijaitsevalle Suomi-seuran toimitalolle. ”Katajaisilla” vietettiin puolentoista sadan suomalaisen voimin äitienpäivää.

Monet juhlijoista saapuivat Ruotsiin 60-70 –luvuilla, rakentamaan kansankotia ja taloudellista suurvaltaa, jonka virta näinä aikoina veti väkeä kaikkialta Euroopasta. Asean tehdas Västeråsissa oli monen suomalaisen työpaikka, jotkut ovat palvelleet tätä kansainvälistä suuryritystä myös eri puolilla maailmaa.

Äitienpäivä on yksi näytön paikka ruotsinsuomalaisille. Ruotsissa äitienpäivää juhlitaan toukokuun viimeisenä sunnuntaina. Suomalaiset täällä ovat halunneet säilyttää oman juhlansa samalla paikalla kuin se on koti-Suomessa, toukokuun toisena sunnuntaina. ”Se on yksi niistä asioista, joiden avulla suomalaiset korostavat kansallisuuttaan”, kertoo parikymmentä kilometriä Västeråsista pohjoiseen sijaitsevassa Skultunassa asuva Teuvo Nevala.

Kuusamon Lämsänkylässä syntynyt Teuvo on muuttanut Ruotsiin 70-luvun alussa. ”Kyllä tämä jo kodilta tuntuu”, hän toteaa, vaikka vieraileekin usein Kuusamossa sukulaisia tapaamassa.

Äitienpäiväjuhlan juonsi Paavo Vallius, oululaislähtöinen entinen metallimies, joka on pari kautta toiminut kansanedustajanakin Ruotsin valtiopäivillä.

Inarista Ruotsiin muuttanut Seppo Ranta muisteli juhlapuheessaan oman äitinsä neuvoa pimeälle järven jäälle lumeen poljettua polkua pitkin lähteneelle taivaltajalle. ”Pysy polanteella”, hän oli kiteyttänyt kallisarvoisen elämänohjeen pojalleen.

Perämetsien mies ihmetteli yllättävän korkeatasoista ja monipuolista ohjelmaa, jonka Västeråsin Suomi-seura tarjosi äideilleen monessa polvessa: kuorolaulua ja yksinlaulua, kuvaelmia ja tanssiesityksiä, useimmat rennolla otteella esitettyinä.

Vielä rennompi kuva jäi Hallstahammarin seurakuntatalon äitienpäiväohjelmasta pari tuntia myöhemmin. Paikalliset suomalaiset tuntevat tämän Västeråsista kappaleen matkaa länteen sijaitsevan kylän ”Ruotsin Kärpänkylänä”, koska sinne muutti suuren siirtolaisaallon aikana erityisen paljon väkeä Kuusamon Kärpänkylästä.

Seurakunnan nuori pastori Jarmo viihdytti yleisöään runsaalla valikoimalla savolais- ja manselaisvitsejä, yksi mojovimmista manselaismiehen kuppilassa kaverilleen esittämä tiivistys naisen kaksinaisluonteesta: ”Naisessa on puolet koiraa ja puolet arkeologia. Ensin se haukkuu ja sitten se kaivelee vanhoja.” – Hallstahammarin runsaslukuisen äiti- ja mummijoukon sydämellinen nauru kertoi pastorin vitsin tulleen ymmärretyksi.