”Porukka päättää”, pyöritteli Perämetsien mies mielessään puheenpartta, jota käytetään monen urheiluporukan tai vastaavan kuppikunnan tilaisuuksissa. Käyttäjänä on useimmiten porukan nokkamies. Kuulijoihinsa samaistuen hän hakee esitykselleen tukea vetoamalla näiden syvälle juurtuneisiin asenteisiin, jotka hän hyvin tuntee.
Tällaista on ”populismi”, pohdiskeli Perämetsien mies ja yhdisti ”populan” asenteisiin vetoamisen politiikassakin laajalti käytössä olevaan johtamistyyliin.
Mahtipontisella lupauksellaan tehdä Amerikka jälleen suureksi, Donald Trump tahtoi varmasti hivellä perusamerikkalaisen syvimpiä tuntoja, pähkäili Perämetsien mies.
Perinteisiä käytäntöjä reilusti oikomalla tahtoo myös Boris Johnson sivuuttaa Englannin valtiolaitoksen kulmakivet viedessään läpi brexit -hanketta. Hän vetoaa suoraan maanmiehissään tiedostamaansa vastenmielisyyteen poliittisen päätöksenteon turhia koukeroita kohtaan.
Muitakin populisteja maailmalla toki on, muisteli Perämetsien mies käydessään mielessään läpi huomattavien kansanjohtajien suurta kirjoa. Heidän keinonsa ja esiintymistapansa kansansuosion kalastelussa kylläkin suuresti vaihtelevat. Venäjän Putin pullistelee asemahdilla neuvostoaikoja muistelevan kannattajakuntansa asenteita kosiskellen. Kanadan Trudeau taas kietoutuu maailmaa syleilevän kaunopuheisuuden ja maassaan laajalti hyväksytyn vapaamielisyyden kaapuun. Turkin Erdogan puolestaan käyttää kaikkia mahdollisia kansan itsetuntoa hiveleviä maanitteluja vedotessaan joukkoihinsa.
Yhtä kaikki, populistisen vallanpidon keskiössä paistattelee kansan mielipiteet tiedostava ja omaa ylivertaisuuttaan todisteleva johtaja. Hän osaa taitavasti esittää kannattajiensa ennakkoluulot yleispätevinä viisauksina ja käyttää niitä valtapyrkimyksiensä toteuttamiseen.
Perämetsien mies jäi vielä hetkeksi pohtimaan kansallismielisyydeksi, kiihkonationalismiksi, yhdistetyn populismin yhteyksiä liberalismiin.
Liberalismin ytimen muodostaa usko globaaleihin maailmanmarkkinoihin ja kansalliset rajat ylittävään poliittiseen päätöksentekoon. Niillä uskotaan voitavan luoda maailmaan jatkuvasti uutta varallisuutta.
Tämä ”älyllisenä” maailmanselityksenä itseään mainostava uskomus epäilemättä on esiintynyt käyttövoimana länsimaiden ennennäkemättömälle vaurastumiselle 80-luvulta alkaen, pohdiskeli Perämetsien mies. Se on tuonut vaurautta myös halpojen työvoimakustannusten hallitsemiin kehitysmaihin. Samalla se kuitenkin on luonut kansakuntia sisäisesti repiviä vastakohtaisuuksia. Kansanjoukot eritoten vauraissa länsimaissa ovat epävarmoina aikoina ryhtyneet etsimään turvaa ”porukan päätökseen” vetoavista johtajista.
Kauhuskenaarioita luodaan varmaan siitäkin, että länsimaiden tieteellis-teknisen tiedon omaksuneet, itsevaltaisten atamaanien hallitsemat väkirikkaat kehitysmaat ryhtyvät aseillaan kumoamaan vallitsevaa maailmanjärjestystä.
Perämetsien mies uppoutui hetkeksi muistelemaan runsaan vuosikymmenen takaisen Suomen mennyttä kulta-aikaa. Silloin Nokia-alus purjehti uljaasti maailman valtamerillä vieden miljoonia kännyköitä konteissaan. Tilausta populismille ei silloin ollut.
Tällaista on ajan riento maailmassa, jossa tosiasiat muuttuvat - ja uskomukset tosiasioitakin nopeammin - pähkäili Perämetsien mies.