Yhdysvaltain presidentinvaali lähestyy loppuhuipennustaan: Washingtonin Valkoisen talon isännyyden siirtymistä republikaani Donald Trumpilta demokraatti Joe Bidenille.
Moni odottaa nyt paluuta vanhoihin hyviin aikoihin ja ennakoi ainakin kielenkäytön siistiytymistä julkisessa keskustelussa Atlantin takana. Neljä vuotta presidenttinä toiminut Trump on väittänyt salaliittolaisina maata vuosikymmeniä hallinneen koulutetun eliitin johtaneen maata perusteellisesti harhaan.
Syyttämällä vanhaa poliittista johtoa ”kieroilusta” ja ”valehtelusta” hän presidentiksi noustessaan tavoitti eritoten Amerikan työväestöstä hedelmällisen maaperän globalisoituvan ja teknis-tieteellisen vallankumouksen ravisteleman maan äänestäjäkunnasta.
Trump ”tiesi” myös jo ennen vuoden 2020 vaaleja, että hän tulee ne voittamaan.
Reiluissa vaaleissa rehti Amerikan mies tulee lyömään vippaskonsteihin turvautuvat vastustajansa, hän vakuutti kannattajiaan.
Vaalit todellisuudessa hävinneen valtionpäämiehen puheessa yleisimmin esiintyviksi sanoiksi tulivat ”rosvous” tai ”varkaus”. Vastapeluri ”varastaa” vaalit ja tulee valituksi vain ”laittomilla” äänillä.
Pienemmän äänimäärän ja vähemmän valitsijamiehiä taakseen saaneesta Trumpista tulikin omien puheidensa mukaan ”voittaja”, jonka johtajuus tosin perustuu vain kaduilla ja kujilla mieltään osoittavien kannattajien kiihkoon.
Hävinneen puolueen kiihko saattaa vielä oikeastikin lamauttaa vaalien todellisen voittajan Bidenin mahdollisuudet hallita Yhdysvaltain presidenttinä kahtia jakautunutta kansakuntaa seuraavalla nelivuotiskaudella.
Näin kansan syvien rivien ennakkoluuloja myötäilevistä valheista saattaa hyvinkin muodostua pitkäaikaisia demokraattisia käytäntöjä rikki repivä populistisen politiikan käyttövoima.
Vallitsevia ennakkoluuloja, ihmisten toiveita ja myös pelkoja heijastavia ilmauksia, joilla muokataan yleistä mielipidettä, tapaa toki tälläkin puolella Atlanttia.
Suomessakin puhutaan kernaasti ”yhteistyökumppaneista”, tai ”avainasiakkaista”, kun palvelujen myyjä tahtoo sanoa, että keskivertokansalaista varakkaampi, vaikutusvaltaisempi tai sellaiseksi haluava asiakas on palvelun myyjän erityisesti arvostama.
Kielellisesti osoitettu arvostus lisättynä rahassa mitattavissa oleviin pieniin etuihin, ”bonuksiin”, synnyttää monessa tapauksessa uuden kannattajakunnan. Voidaan tietysti kysyä, onko vastustajan mustamaalaaminen tosiasioiden vastaisilla väitteillä paheksuttavampaa kuin mahdollisen ystävän tarkoituksellinen imarteleminen hyötymistarkoituksessa.
Ero lienee kuin veteen piirretty viiva, joka tuulenpuuskan tullessa häviää olemattomaksi.
Oleellista myös lienee se, että tällaiset sanat ja niiden merkitykset jäävät elämään ihmisten mielissä olosuhteiden muuttuessa ja muodostuvat helposti arvoperusteiksi, joiden avulla ihmisjoukot määrittelevät suhteensa totuuteen ja valheeseen.
Tämän vuoksi erityisesti niin sanotun ”median” on syytä tarkkaan harkita sanojen käyttöä.
Yhdysvaltain liberaali media oli yksi suurimmista ”salaliittolaisista” Trumpinkin puheissa ennen hänen valintaansa maan johtoon samoin kuin hänen presidenttinä ollessaan.
Vuoden 2020 presidentinvaalit olivat myös kahden median keskinäinen kilpailu oman totuutensa hyväksymisestä: akateemisen leiman saaneiden yleiskansallisten kanavien ja työväestön arvoja esiin tuoneen paikallismedian välillä.