Muutto on aina muutos elämässä.
Itse muutan tänään tiettävästi noin 40. kerran.
Jokaista muuttoani yhdistää yksi tekijä: viimeisinä päivinä tulee mietittyä, millaista oli asua tässä paikassa. Mitä kaikkea minulle tapahtui kohta taakse jäävässä asunnossa.
Muutossa on aina jotakin pysyvää.
En ole koskaan muuttanut samaan asuntoon takaisin, jos sieltä olen joskus lähtenyt. Miksi lähteä palatakseen, on joku viisas aikoinaan todennut.
Kun ovi sulkeutuu, toinen taas aukeaa. Näin on muutossakin. Muutto voi hyvinkin olla alkusykäys jollekin muullekin kuin elinympäristön vaihtumiselle. Muutto muuttaa elämää aina, halusi sitä tai ei.
Itse sain kokea ensimmäistä kertaa elämässäni maalaismaiseman ihanuuden. Vuoden aikana nautin lukuisia kertoja rauhasta ja hiljaisuudesta. Tulen muistelemaan niitä hetkiä vielä usein.
Mutta liika oli liikaa kaupunkilaispojalle. Liiallinen hiljaisuus ja pimeys laittoivat miettimään, olisiko sittenkin parempi elää ihmisten ilmoilla. Päätös oli lopulta helppo, sillä viime vuoden lopun pimeät kuukaudet veivät kaupunkilaisesta voimat. Minun on parempi asua vähän vilkkaammin liikennöidyn tien varressa.
Nyt ymmärrän hyvin, miksi maaseudulla on yhä paljon eläimiä, vaikka ne eivät enää olekaan niin tärkeitä talouksien elämän perusteena. Eläimistä on paljon iloa varsinkin, jos naapurustoa ei juurikaan ole. Eläimet tuovat seuraa siinä missä ihmisvilinä loistaa poissaolollaan.
Jotkut kokevat muuton stressaavaksi.
Itse näen sen paremminkin mahdollisuutena kokea elämässä jotakin uutta. Jos ihminen tekee omasta halustaan muutoksen, sen pitäisi olla positiivinen askel kohti parempaa elämää.
Lähikuukausina moni muukin kuin minä muuttaa Taivalkoskella. Kuntaan valmistuu lyhyen ajan sisällä lukuisia uusia rivitaloasuntoja.
Muutto tuo varmasti elämään jotakin uutta. Olkoon se uusi askel kohti parempaa elämää.