Matkailu on elinkeino, jossa sekä julkinen että yksityinen sektori ovat vahvasti mukana. Moneen muuhun elinkeinoon verrattuna julkisella sektorilla on matkailussa tärkeä rooli. Perimmäinen syy tähän on se, että matkailu on useiden toimijoiden yhteinen alueellinen, paikkasidonnaisiin vetovoimatekijöihin perustuva tuote. Seuraavassa esitetään näkökulmia julkisen sektorin merkittävälle roolille matkailun kehittämisessä.
Ensiksi, matkailun perusvetovoimatekijät, luonto ja kulttuuri, ovat pitkälti julkisen sektorin ”hallinnassa”. Esimerkiksi Suomessa julkinen sektori omistaa kansallispuistot, laajat erämaat sekä suojelu- ja retkeilyalueet. Kulttuurille sinällään ei voida osoittaa yksittäistä ”omistajaa” julkisen eikä yksityisen sektorin puolelta.
Toiseksi, yleisen ja matkailullisen infrastruktuurin kehittäminen jää julkisen sektorin tehtäväksi. Edellisestä ovat esimerkkejä tiestö, satamat, lentokentät ja kunnallistekniikka, kun jälkimmäistä luonnehtivat erilaiset matkailureitistöt ja -rakenteet sekä infopisteet. Kyseessä on myös struktuuri, joka on yhtä lailla paikallisten kuin matkailijoiden käytössä. Jos julkinen sektori ei huolehdi näistä investoinneista, ei niitä yksityinen sektorikaan toteuta.
Kolmanneksi, osa matkailijoiden käyttämistä palveluista on julkisen sektorin tuottamia. Näistä ovat esimerkkejä pelastus- ja terveydenhuoltopalvelut sekä matkailuneuvonta. Tosin viimeksi mainittu voidaan hoitaa ostopalveluna yksityiseltä sektorilta.
Neljänneksi, julkinen sektori harjoittaa usein aluemarkkinointia, kun se pyrkii houkuttelemaan alueelle investointeja ja pääomia sekä työntekijöitä ja asukkaita. Aluemarkkinointi rinnastetaan tietyssä mielessä matkailun (imago)markkinointiin, sillä matkailun avulla esimerkiksi maakunnasta tai paikkakunnasta viestitään myönteistä sanomaa edellä mainittujen tahojen houkuttelemiseksi. Matkailumarkkinointia harjoitetaan useimmiten julkisen ja yksityisen sektorin yhteistyönä.
Viidenneksi, julkinen sektori huolehtii osaltaan matkailuosaamisesta, kuten tutkimuksesta ja koulutuksesta. Tosin monen muunkin elinkeinon osaaminen on pitkälti julkisen sektorin harteilla. Matkailu-ilmiön tutkimustoiminta on luonteeltaan usein sellaista, että sen tuloksia voidaan soveltaa laajasti niin julkisella kuin yksityisellä sektorilla.
Kuudenneksi, julkinen sektorin tehtävänä on matkailun kehittämisen koordinointi. Tähän kuuluvat esimerkiksi kaavoitus ja maankäytön suunnittelu, kehittämissuunnittelu ja erilaisten yhteisten, koko elinkeinoa palvelevien hankkeiden käynnistäminen ja toteuttaminen. Julkisen sektorin rooli kattaa usein myös yhteistyön virittämisen toimijoiden välille. Lisäksi toimintojen koordinointi voi sisältää matkailun alueellisen edunvalvonnan osana laajempaa aluekehitystyötä.
Matkailussa tarvitaan sekä julkisen että yksityisen sektorin toimijoita. Julkisen sektorin rooli on luoda toimintaedellytyksiä ja muokata toimintaympäristöä yksityisen sektorin liiketoiminnalle. Julkisen ja yksityisen sektorin on yhteistyössä arvioitava alueen matkailulliset mahdollisuudet, jotta molempien sektoreiden toimenpiteet tukevat ja vahvistavat toisiaan. Näin saadaan niukat resurssit tehokkaaseen ja tulokselliseen käyttöön.