Taivalkosken seurakunnan ensimmäinen kirkkoherra Juho Barkman oli elämänsä viimeisinä vuosina turhautunut kirkonpalvelija. Kansa ei välittänyt kirkonmenoista ja seurakunnasta. Kutsu saapua seurakunnan yhteiseen jumalanpalvelukseen kaikui kuuroille korville. Pelkästään vuoden 1904 aikana jumalanpalvelus jäi kokonaan toimittamatta kolmekymmentä kertaa sen vuoksi, että seurakuntalaisia ei saapunut kirkkoon.
Ennen ei ollut aina paremmin. Itse en ole turhautunut kirkkoherra. Päinvastoin. Olen saanut iloita seurakuntani aktiivisuudesta. Viime vuoden osallistumistilastot ovat rohkaisevia. Jumalanpalveluselämään panostamalla voi saada aikaan positiivisia tuloksia. Seurakuntalaiset kokevat lisääntyvää kiinnostusta kirkonmenoja kohtaan. Hyvä näin.
Koko Suomen evankelis-luterilaisen kirkon tilanteeseen verrattuna jumalanpalvelukset kokoavat Taivalkoskella vallan hyvin seurakuntalaisia. Kun laskennassa huomioidaan kaikki jumalanpalvelukset, keskimäärin tilastollisesti Taivalkosken seurakunnan jäsenistä 3,8 prosenttia osallistui jumalanpalvelukseen viikoittain viime vuonna. Koko Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa vastaava luku oli 2,7 prosenttia ja Oulun hiippakunnassa 2,9 prosenttia. Kokonaisuudessaan Taivalkoskella jumalanpalveluselämään osallistuminen lisääntyi noin 40 prosenttia edelliseen vuoteen verrattuna. Voi sanoa, että elämme jumalanpalvelusherätyksen aikaa.
Miten tämä kaikki on ollut mahdollista? Onnistumiset ovat synnyttäneet uusia onnistumisia. Epäonnistumisia ei ole tarvinnut pelätä. Yhdessä tekemällä saa enemmän aikaan kuin yksin puurtamalla. Jumalanpalveluksia tulee mainostaa. Tulee kertoa, mitä hyvää meillä on tarjottavana. Välillä itsellä on ollut mainosmiehen olo.
Jumalanpalveluselämän monipuolisuuteen ja rikkauteen on kiinnitetty erityistä huomiota. Vuoden aikana pyritään järjestämään mahdollisimman erityyppisiä jumalanpalveluksia mahdollisimman monipuolisesti. Toiveet ja odotukset ovat moninaisia. Yksi malli ei palvele kaikkia. Lasten tulee saada kokea olevansa täysivaltaisia seurakuntalaisia. Kehitysvammaisten musisointi on koskettavaa.
Seurakunnan kuorotoiminnan monipuolistuminen on tukenut jumalanpalveluselämän kehittymistä. Seurakunnan neljä toimivaa kuoroa rikastuttavat jumalanpalvelusten musiikkia. Virsikirjan uuden lisävihkon puhuttelevat virret kuvaavat hyvin tämän päivän ihmisten tuntoja ja puhuttelevat 2000-luvun ihmisiä. Sanoilla ja ilmaisuilla on merkitystä.
Seurakuntalaisten vastuunkanto on tulevaisuudessa monipuolisen seurakuntaelämän ehto. Tänä vuonna seurakuntalainen on jo saarnannut sunnuntaiaamun messussa ja kaksi seurakuntalaista on toimittanut hiljaisen viikon iltakirkon. Uskon ja toivon, että vielä tämän vuoden aikana seurakuntalainen tulee toimittamaan sunnuntaiaamun jumalanpalveluksen kokonaisuudessaan. Jokaiselle halukkaalle seurakuntalaiselle löytyy mielekäs ja merkittävä palvelutehtävä. Kesäaikana seurakuntalaiset voivat esimerkiksi kantaa vastuuta kirkon kaunistamisesta huolehtimalla kirkkoon luonnonkukkia. Pienikin asia voi olla suuri ja merkittävä.
Jumalanpalveluksessa ei ole kysymys ainoastaan ulkoisista toimittamisen tavoista. Julistuksen sisällöllä on mitä suurin merkitys. Olemme tietoisesti pyrkineet julistuksen Kristus-keskeisyyteen. Julistuksessa tavoitteena on aito hengellinen syvällisyys ja inhimillinen lämpö. Arjen ajankohtaiset kysymykset tulee ottaa vakavasti. Maailman hätää ei voi sivuuttaa. Lopulta Kristuksessa on kaikki lahjana.
Jumalanpalveluksen käytännöt ja toimittamisen tavat muuttuvat ajan myötä. Tärkein pysyy muutoksista huolimatta. Jumalanpalveluksessa saa kohdata armollisen, lempeän ja rakastavan Jumalan.