Yhdeksäs Sammeli-kirja sai alkunsa kahvikupista. Silti siinä seikkailee laukku. Anu Turusen omakustanteena julkaisemien Sammeli-kirjojen tuoreimmassa kirjassa Ella saa vanhan laukun, joka puolestaan saa jalat alleen.
Sammeli-peikon, Ellan ja laukun seikkailuja seuraava kirja sai alkunsa tositapahtumista. Ouluntaipaleella oli tuolloin vielä antiikkiliike, jonka ikkunassa Anu Turunen näki Arabian Saara-sarjaan kuuluvan kupin. koska ystävä kerää sarjaa, Anu astui sisään liikkeeseen.
Siellä istui lattialla ison laukun edessä pieni tyttö, kertoo Anu Turunen.
– Näytti siltä, että se tyttö aikoo istua siinä laukun luona maailman tappiin, mutta sitten siihen tuli äiti.
Käytiin jokseenkin seuraavanlainen keskustelu:
– Tulehan nyt.
– En tule.
– Tule pois sieltä. Se on vanha laukku. Mikä lie bakteeripesä, sanoi äiti.
– Tämä on minun pesä, vastasi tyttö.
Samoihin aikoihin Anu Turunen oli kaappeja siivotessaan löytänyt vanhan matkalaukkunsa, jonka ympärille antiikkiliikkeen tapahtumat alkoivat saada jatkoa. Syntyi tarina Ellasta, joka saa vanhan laukun ja ratsastaa sen kyydissä Vuorelle. Vuorelta löytyy aarre ja laukun juoksentelulle löytyy syy.
Kirjan mukaan laukku on silti nähty kipittämässä pikkuisilla jaloillaan Ouluntaipaleella.
Juttu jatkuu videon jälkeen
Videolla Anu Turunen lukee kappaleen kurittomasta laukusta.
Anu Turusen kirjoissa liikutaan toden ja sadun rajapinnalla. Kun Turunen lukee uusinta Sammeli-kirjaa lapsille, mukana on myös laukku.
– Pelkään, että lapset sanovat ettei siihen mahdu kyytiin, mutta se onkin sellainen laukku, joka paisuu tarvittaessa niin, että siihen mahtuu vaikka hevonen.
Kirjan kuvitus yhdistää akvarelleja ja valokuvia. Laukku on olemassa ja aarre, koska niistä on valokuvat. Kuljetaan tutuilla teillä, tehdään arkisia asioita esimerkiksi leivotaan kaneliässiä ja äidillä on migreeni. Yhtä tavallista on se, että yksi lapsista on peikko.
Anu Turunen on saanut vastata lasten tiukkoihin kysymyksiin ennenkin. Miksi Sammelista ei ole valokuvaa? Onko Sammeli oikeasti olemassa?
– Kyllä se minulle on olemassa.
Sammeli on kuin joulupukki; uskoo kuka haluaa.
Anu Turusen mielestä lapsi tarvitsee Sammeli-peikon tapaisia hahmoja, jotka seikkailevat lapsen oikeassa ja tavallisessa maailmassa.
– Lapsi voi samaistua johonkin, joka on melkein totta ja joka voi tehdä asioita, joita oikeasti ei voi tehdä.
Sellaisia voivat olla mielikuvitusystävät tai Sammeli-peikko.
– Ei saa mennä sanomaan, että se ei ole totta. Ne ovat siinä aikansa ja katoavat.
Paitsi joillakin niitä on koko loppuikänsä, myöntää Anu Turunen.
Kymmenes Sammeli-kirja on jo käsikirjoitettu ja kuvitus on hahmottumassa.
Anun peikko, sudet ja tulet
Anu Turunen julkaisee Sammeli-kirjoja omakustanteena.
Sammeli-kirjat: Onks suklaata?, Karpalosuon aarre, Kalassa Lynge-vuonolla, Anni ja Sammeli Saariselällä, Puuta, luuta,, kiveä ja höyhen, Jäämerellä myrskyvaroitus, Sammelin matka Murheellisten metsään, joulu sammeli ja Ella ja hänen laukkunsa.
Kuvittaa parhaillaan 10.Sammelia.
Voitti Eränkävijän ja Metsästys&Kalastus -lehden kirjoituskilpailun metsästysaiheisen sarjan tarinalla Viimeisillä tulilla: ”Eikä siinä ammuta yhtään laukausta.”
Kukin kantakoon sutensa - Anu Turusen maalauksia Jade galleriassa Helsingissä marraskuun ajan.