Ja tullaan viisaimmiksi vain. Niin Turmiolan Tommi taas herrää henkiin ja herrojen elekeet taas tarttuvat renkiin kohti laukkaa - viinakauppaa. Näitä lauluja viinan kirosta ja houkutuksista kieltolakien, sääntelyn ja rajoitusten Suomessa riittää kehdosta hautaan saakka, valitettavasti.
Viinan mystisyys ja kielletyn hedelmän syndrooma on itse tehtyä geeniperimää kieltolakien, pimeän viinan myynnin, pontikankeiton ja muurahaismättäissä höyryävien sahtipönttöjen Suomessa. Väkivalta ja päihdeongelma kuvvaa suomalaista pimeää alkoholikulttuuria perjantaipulloineen teemalla; raskaat työt vaatii raskaat huvit eli ilo iliman viinaa on teeskentelyä ja tipaton tammikuu on itsepetosta ennen ansaittua ryyppyputkea.
Jopa keskioluen demonisointi kaiken pahuuden ruumiillistumana vielä 80-luvulla Kuusamossa, osoitti päätöksentekotasolle ulottuneesta alkoholiongelmasta, kun kunnanvaltuusto teki ”merkittäviä päätöksiä” lukuisia kertoja äänestäessään paikallisessa keskiolut Gatessa ja sammaan aikaan keppanaa kuskattiin Hautajärveltä ja Taivalkoskelta asti saunailtoihin.
Liekkö tämä ahdasmielinen holhous-ja kyttäyskulttuuri, joka pesiytyi myös päätöksentekoon, yksi syy Kuusamon elinvoiman hukkaamiseen ja poismuuttoon kiihtymiseen parissa vuosikymmenessä. Kaikki tämä kehittymättömyys näkyy nyt eritoten Keskustan aneemisessa ilmeessä kaupunkikulttuurin terasseineen puuttuessa konsanaan pääkadulta eli Kitkantieltä. Satamakahvilaa haikallaan nyt Kelanrantaan, mutta kun mainio sellainen meillä oli, se suorastaan suolattiin pois mitä ällyömättömin perusteluin kuten melun- ja häiriön aiheuttaminen keskellä kaupunkia, kuka mitä häh? Kateus se vie kalatkin vedestä.
Mielestäni on jo korkea aika EU-Suomen siirtyä oikeasti 20-vuoden opettelun jäläkeen aitoon eurooppalaiseen alkoholipolitiikkaan, kun sen ulapalla sinne aikoinaan mentiinkin. Että ollaan sitten vihdoinkin aitoja intellektuelleja viiniä litkiviä eurooppalaisia emmekä votkanhuuruisia kaalinhajuisia länsi-siperialaisia. Tanskan vapautettua alkoholin myynnin on kokonaiskulutus siellä laskenut ja samalla on siirrytty väkevistä miedompiin tuotteisiin. Vahvat oluet, siiderit ja miedot viinit ovat siten tervetulleita myös suomalaisiin kauppoihin niiden normaalein aukioloajoin, mutta ehkä alkuun iltamyynnin raja voisi olla turvallisuussyistä klo. 21.00. Myös pienpanimoille pitää sallia omien tuotteiden ulosmyynti samoin perustein, sillä se edistää nimenomaan kotimaista työtä.
Ravintolamyynnin arvonlisäveroa tulisi laskea reilusti vaikka puoleen nykyisestä, jolloin kulutus siirtyisi autotallien periltä valvottuihin tiloihin ravintoloihin ja taas työllistettäisiin nuoria ravintoloissa ja matkailukeskuksissa enenevässä määrin. Lisäksi järjetön viinaralli Virosta ja muualtakin laivoilta ja netistä vähenisi, joten valtion verotulot jopa kasvaisivat.
Elämä ei ole vain mustavalkoista eikä värillistä, vaan se on jotain kevään kultaisen auringonpaisteen ja masentavan mustan marraskuun väliltä.