Maanantaina nousin Helsingissä Portugalin koneeseen ja kohteena oli keskiviikkoillan Mestarien Liigan huippuottelu FC Porto vastaan Juventus FC Estadio do Dragao -stadionilla. Matkakohde helmikuiselle reissulle oli valikoitunut joulukuussa, kun Juventus arvottiin Porton vastustajaksi. Tavoitteenani oli ollut jo pitemmän aikaa käydä Juventuksen pelissä ja nyt sekä kalenteri, että lippujen saatavuus osui kohdilleen.
Keskiviikkona tuntui jo heti aamusta alkaen, että ilmassa oli suuren urheilujuhlan tuntua. Porto oli täynnä Juventus-logoja ja italiankieltä. Mustavalkoisiin verhoutuneet lauloivat laulujaan ja huutelivat toisilleen risteävien turistibussien yläkansilta, ravintolapöydästä toiseen ja spontaaneja torikouksia tuntui olevan joka kulmassa. Dybala oli yleisin nimi selässä, mutta olipa joku asianharrastaja hankkinut jopa New York Red Bull -joukkueen Pirlo-paidan. Keskiviikkona Porto oli mustavalkoinen.
Ennen peliä Porton keskusaukio oli täpötäynnä vierasfaneja luomassa yhteishenkeä, kun jostakin saapui yhtäkkinen käsky liikkua kohti metroa. Kävelin joukon mukana asemalle ja ahtauduin samaan vaunuun muiden Juventus-henkisten kanssa, olipa joukossa myös suomalaisväriä. Kannatuslaulut ja huudot olivat suljetussa tilassa korvia huumaavia ja harvat vaunussa olevat paikalliset eivät oikein tienneet miten päin olisivat olleet. Kaikki kuitenkin sujui hyvässä hengessä.
Stadionille saavuttiin isolla porukalla ja minutkin ohjattiin paljoa kyselemättä vierasfanien katsomonosaan, vaikka lipussa osoitettu paikka oli jossakin aivan muualla. Oma paikkani löytyi lopulta pienestä vierasfaneille osoitetusta saarekkeesta varsinaisen Juventus-osaston vierestä. Tunnelmaa se ei kuitenkaan haitannut.
Joukkueiden saapuessa kentälle maalivahtilegendojensa Buffonin ja Casillaksen johdolla oli yleisö jo kiehumispisteessä. Vihellykset ja hurraukset vuorottelivat niin kättelyiden kuin pelitapahtumien aikana. Ja kun Porton laitapuolustaja Alex Telles otti äärimmäisen typerän, mutta oikeutetun, punaisen kortin tuntui Porton oma fanikatsomo räjähtävän. Juventuksen kannattajissa sen sijaan ilmeni jo voitonriemua.
Ennakkosuosikkina peliin lähtenyt Juventus voitti pelin lopulta 2-0 kärsivällisyyden ja älykkäiden vaihtojen ansiosta. Juventus voitti pelin oikealta laidaltaan vaihtomiesten Marco Pjacan ja Dani Alvesin maaleilla. Kyseessä oli nuoren Pjacan Juventus-uran avausmaali ja paljon tärkeämpään paikkaan sitä olisi vaikea tehdä.
Paikan päällä jalkapalloa pystyy huomioimaan eri tavalla kuin televisiosta. Vaikka poissa ovat uusinnat ja yksityiskohtaiset hidastukset, niin joitain asioita näkee paljon paremmin. Kuten pelaajien hyvän sijoittumisen tärkeyden. Monta kertaa televisioruudussa saattaa hyvä katko jäädä vähälle huomiolle, koska kuvakulmasta ei näe kokonaistilanteen kehittymistä ja muun joukkueen sijoittumista tilanteessa. Etenkin veteraanipuolustaja Andrea Barzaglin sijoittuminen oli silmiä hivelevää. Tai kuinka hyökkäyskaksikko Dybala-Higuain keskustelivat jokaiselle pelitauolla pelaamisestaan. Tai kuinka Buffon nousi puoleen kenttään odottelemaan kädet lanteilla loppuvihellystä, vain ollakseen ensimmäisenä tervehtimässä pelin jälkeen aikakauden toista suurta maalivahtia Iker Casillasia. Ikoninen kaksikko pelaa vielä tämän jälkeen onneksi ainakin vielä kerran vastakkain.
Pelin jälkeen vierasfaneja pidettiin vielä pitkään paikoillaan katsomossa, mutta katsomon odotus palkittiin, kun seurajohtoon nykyään kuuluva Juve-legenda Pavel Nedved kävi vielä erikseen kiittämässä kannustuksesta. Cardiffin Mestareiden Liiga -finaali on askeleen lähempänä.
Mikko JalavaKirjoittaja on juventino ja Jalavan kauppias