En ole mikään heittämään ensimmäistä kiveä liikennekäytöksestä, mutta nyt tekee mieli hieman heristää sormea.
Keskiviikkona jouduin tekemään uutista kaamean kuuloisesta tapauksesta. Revontulentiellä teollisuusalueella iäkkään naisen päälle oli ajettu silminnäkijän mukaan räikeää ylinopeutta. Nainen oli lentänyt useita metrejä toiselle puolelle tietä penkkaan, mikä kielii tilanteen vakavuudesta.
Sikäli asia ei yllättänyt, eikä varsinkaan tuolta suunnalta. Lenkkeilen itse alueella suksin, pyörällä ja juosten koiran kanssa eikä ole ainutkertaista, että vastaan on tullut reipasta ylinopeutta kaahaava auto. Yleensä ratin takana on nuoria jäpiköitä, kuten Revontulentien tapauksessakin kertoman mukaan oli. Vanhusten lisäksi alueella ulkoilee paljon myös lapsia.
Sosiaaliseen mediaan alkoi tulla pian viestejä kokemuksista. Läheltä piti -tilanteita keskustassa, kesäyön kaahailua Kitkantiellä, hurjaa menoa Turjantiellä ja Siulakaarteella. Oman kotikatuni Nuottatien voin hyvin laskea joukon jatkoksi. Sen pitkillä suorilla ja loivissa kaarteissa on hyvä liiruttaa Mersun perää ja esittää kyydissä istuvalle mimmikaverille kovaa jätkää. Tällaiset tilanteet toistuvat likipitäen päivittäin.
Se vain joskus pelottaa, että milloin jonkun virtuoosin ajokki lähteekin käsistä ja lääpäisee minut tai koirani mukanaan.
Revontulentien kaahaaja jäi poliisille kiinni ja tapauksella on uhrin lisäksi ainakin kaksi, kolmekin todistajaa. Odotettavissa on pitkähkö ajokielto, tuntuvat sakot ja ehkä ehdollista vankeuttakin.
Jos oletetaan että kyseessä on ensimmäistä kertaa käräjille joutuva parikymppinen nuori, niin hän ehkä selviää tilanteesta vielä normaalin elämän polulle. Hyvin todennäköisesti hän vielä parantaakin tapansa liikenteessä.
Mutta entäpä jos yliajettu rouva ei olisikaan ollut niin onnekas. Entä jos täpärästi väistänyt silminnäkijä ei olisikaan ollut yhtä tarkkana ja henki olisi lähtenyt häneltä tai pojaltaan?
Kuinka sellaisen syyllisyyden kanssa voisi elää? Tätä kannattaisi miettiä ennen kuin lähtee liikenteen seassa luistattamaan auton perää tai jättää välittämättä rajoituksista ja kanssaihmisistä.