Hercule Poirot loppui. Olin aivan koukussa belgialaisen yksityisetsivän seuraan ja 1930-luvun Englantiin koko talven.
En vieläkään voi kuvitella parempaa paikkaa pään lepuuttamiseen kuin valkoiset art deco -hotellit. Niiden eleganteissa sviiteissä, ilmavissa auloissa ja kaarevilla parvekkeilla Poirot pääsi käyttämään harmaita aivosolujaan murhien ratkaisemiseksi. Tarjolla oli kauniita viiksivaharasioita, hienoja autoja, shampanjaa, kuivakkaa huumoria ja tietenkin vähintään yksi ruumis per jakso.
Hercule Poirotin lyhyillä mutta päättäväisillä askelilla etenevää arvoitusten ratkaisua saattoi seurata alkuillasta, uusintana aamupäivällä tai haluamanaan ajankohtana Yle Areenasta.
Yle Areena ja muut netti-tv:t ovat mullistaneet televisionkatselukulttuurin. Enää ei katsota televisiota vaan ohjelmia.
Sarjaan koukussa olevan Areena pelastaa lähetysajoilta, mutta se voi pelastaa myös kokonaan koukuttumasta uusiin sarjoihin. Siltä en halua tulla pelastetuksi.
Esimerkiksi Syke ja Kynsin hampain menivät vähän niin kuin tyhjän edestä, kun niitä tuli ahmittua Areenasta etukäteen. Katsoin Sykkeen 2. tuotantokauden viisi ensimmäistä jaksoa Areenasta jo viikkoja sitten, enkä jaksa enää olla niin kiinnostua Marleenan ja Ilarin suhteen kehittymisestä, että oppisin edes muistamaan sarjan lähetysajan.
Televisiosarjaan koukussa oleminen on rentouttavaa. Kun asettuu seuraamansa sarjan äärelle, on laatu tarkistettu: tyyli, henkilöt, rytmin ja miljööt itselle hyväksi havaittu. Esimerkiksi Crawleyn aatelissuvun ja palvelusväen elämää seurannut Downton Abbey oli yhtä tasaista laatua kuin Domino-keksit parhaimmillaan. Jakso jaksolta ykkösluokan matka mahdollisimman kauas omasta arjesta.
Siksi tuntuu oudolta, että Sohvaperunat menee edellä mainittujen koukuttavien sarjojen kastiin. Miten järkevää tai rentouttavaa voi olla seurata eri puolilla Suomea kotisohvallaan televisiota katsovia ihmisiä? Erittäin hauskaa ja virkistävää.
Löysin Sohvaperunat vasta viime metreillä. Minulle kävi vähän niin kuin Sohvaperunoiden Nellille. Kaikkea ei aina tajua ihan heti.
Sohvaperunaa katsoessa ei yhtään haitannut, että ei seuraa noin suurin piirtein mitään sarjaa. Päinvastoin vahvistui tunne siitä, että ei ole jäänyt paitsi mistään, kun on jättänyt Huippujengin tai Temptation Island Suomen väliin. Ympyrä sukeutuu Sohvaperunoiden ukkiskerholaisen kommenttiin: Kaikesta ne tekee ohjelmia.