Kolumni

Kaislakankaan kolumni: Kokaiinimarinoidut katkaravut ja muita ikäviä ilmiöitä

-
Kuva: Ei

Kukkoa viinissä (coq au vin) haudutettuna liedenreunalla on herkullista. On loistava ateria kotiuunissakin rakkaudella hirvestä valmistettuna. Lähiruokaa!

Huolestuttavampaa näennäiskulinaarista kehitystä ovat katkaravut kokaiinissa.

Kaukana Koillismaalta, saarivaltio Iso-Britanniassa, tutkijat ovat löytäneet maaseudun makean veden katkaravuista kovan luokan huumeita. Ravuista löytyi kokaiinia, ketamiinia, lääkejäämiä ja torjunta-aineita. Jätevesiperäinen marinadi herättää enempi huolta kuin ruokahalua, vaikka tutkimuksessa korostettiin määrien vähäisyyttä. Eihän pikkuruiseen katkarapuun paljoa ylimääräistä mahdu. Suuret ja sutjakkaat valaat sen sijaan suodattavat kita ammollaan parikin kymmentä kiloa terveydelle haitallista muovijätettä sisuksiinsa.

Vesistöjen saastuminen on uhka eläinlajeille. Kansainvälisen luontopaneeli IPBES:in mukaan ihmisen toiminta on muuttanut jopa 66 prosenttia meristä. Mariaanien haudassakin, yli kymmenen kilometrin syvyydessä, havaitsi pienoissukellusveneen kuljettaja jälkiä sivilisaatiostamme.

Aavemaisen komeasti lipuvan, syvänmerenrauskun sijaan vastaan leijaili vielä kaameampi muovipussi. Yllätys tuskin olisi ollut suurempi, jos ensimmäinen ihminen kuussa 1969 olisi löytänyt ensi askelellaan jo valmiiksi pystytetyn repaleisen lipun kuun yksinäisyydestä.

Vesistöjen saastuttaminen ei ole nykyajan keksintö. Rooman antiikin valtakunnan aikaiset kaivosteollisuuden lyijyjäämät näkyvät vieläkin kerrostumana lapsuuteni kotijärven pohjasedimentissä.

Yliopistotutkimus on vuodelta 2010. Tuuli kuljetti saasteita. Lyijy laskeutui lopulta järvi-Suomeen seudulle, missä pieniä järviä on niin tiheässä, että nykyisin uudet moottoritiet rakennetaan ihmisten kotien ja talousrakennusten päälle väljemmän kuivan maan puutteessa.

Roomalaisten aikaan hakulla ja taltalla ei saatu aikaan vaarallista katastrofia. Nykyajan mahdollisuudet tässäkin ovat moninkertaiset! Antiikkinen orjalihastyö ja aasit ovat vaihtuneet sähkö/hydraulisiin laitteisiin ja kauhakuormaajiin. Aasit ovat nyt toisaalla! Enemmästä on tullut pahempi.

IPBES:in raportin mukaan sukupuutto uhkaa noin miljoonaa kasvi- ja eläinlajia tulevina vuosikymmeninä. Asumattomia luotoja Tyynellä merellä on jo jäänyt nousevan veden alle. Muinaisten tarujen atlantiksia eli mereen kadonneita alueita tulee lisää. Raportissa korostetaan, että luonnon köyhtyminen ei ole teoreettinen ympäristökysymys. Onhan käytännön ruoantuotanto riippuvainen puhtaasta maaperästä, saastumattomasta vedestä, suotuisasta ilmastosta ja pikkuriikkisistä pölyttäjistäkin.

Mitäpäs meillä Koillismaan ylänköalueen lintukodossa haittaisi kaukaisen maailman ympäristöjen, vesistöjen ja rapujen vointi!

Meidän jäniksemme ja hirvemme einehtivät puhtaasta vehreästä luonnosta luomua parhaimmillaan. Vielä toistaiseksi raskasmetallikertymäkin esiintyy etupäässä haulina jänön takapäässä, huomaamatta perkaajalta ja kokilta unohtunut.

Me saamme poimia lähiruokamarjamme metsistä ja soilta. Saamme nauttia ikiaikaisista maisemista ja raikkaasta ilmasta. Näinhän se saisi jatkua!