Alakerta | Juhani Eskola / juhani.eskola@koillissanomat.fi
Kenen leipää syöt, sen lauluja laulat.
Näin se on, vaikka asian kuinka haluaisi olevan toisin.
On selvää, että kun olet jonkun palveluksessa, edustat myös palkanmaksajaasi.
Jotkut ihmiset luulevat olevansa ikuisia individualisteja ja edustavansa pelkästään itseään.
Asia ei kuitenkaan ole niin, vaan lähes aina edustat itsesi lisäksi myös jotakin muuta tahoa.
Urheilusta tulee jälleen hyvä esimerkki tähänkin asiaan: jos pelaat lentopalloa jossakin joukkueessa, edustat ensisijaisesti joukkuetta, vaikka olisit maailman paras pelaaja.
Olen urheilun kautta oppinut, että edustan itseni lisäksi aina joukkuetta ja seuraa. Hyvästä esimerkistä käy se, että kuulen lähes viikoittain olevani jalkapalloseura TP-47:n entisiä pelimiehiä, vaikken ole pelannut torniolaisjoukkueessa 15 vuoteen.
Mietitään asiaa positiiviselta kannalta: yksittäinen joukkuepelaaja voittaa jotain suurta. Mestaruus merkitään aina joukkueelle, ei pelaajalle.
Ajatellaan asiaa negatiiviselta puolelta: pelaaja törttöilee siviilielämässään. Koko joukkueen ja seuran maine kärsii. Pahimmassa tapauksessa täysin viattomat ihmiset saavat kärsiä yhden joukkuepelaajan töppäyksistä.
Siirretään ajatusmalli työhön.
Positiivinen esimerkki: kun esimerkiksi Kuhmon kaupungin virkamies keksii loistavan idean, jolla kunnallisveroprosentti laskee reippaasti, voittaja on Kuhmo. Maine kasvaa ja kaikki haluavat muuttaa Kuhmoon – ei virkamiehen luokse.
Negatiivinen esimerkki: kun samainen virkamies jättää jatkuvasti vastaamatta toimittajan soittopyyntöihin, hän mustamaalaa toiminnallaan omaa työnantajaansa. Virkamies ajattelee olevansa suurempi kuin Kuhmo, vaikka hän vahingoittaa toiminnallaan työnantajaansa.
Sama logiikka pätee myös yksityisellä puolella.
On siis aivan turha kuvitella, että yksittäinen ihminen vastaisi teoistaan pelkästään yksin. Lähes kaikki ovat teoistaan vastuussa myös jollekin toiselle taholle.
Yrittäjänä edustan työssäni aina sitä tahoa, jolta olen saanut toimeksiannon.
Esimerkki: kirjoitan kuusamolaisen lentopallojoukkueen nimen sillä tavoin, kuin toimeksiantajani haluavat. En välttämättä siten, miten yleisesti joukkuetta toivotaan kutsuttavan.
Edustamme lopulta aina muitakin kuin itseämme.
Aidoimmillaan asia lienee silloin kun puheeksi tulee juuremme. Usein kuulee puhuttavan ihmisestä perheen yhtenä jäsenenä.
Taustojaan ei kukaan pysty kieltämään, vaikka kuinka paljon sitä haluaisikin. Joten tässäkin tapauksessa edustamme itsemme lisäksi myös perhettämme.
Juhani Eskola
juhani.eskola@koillissanomat.fi