Suomen jalkapallomaajoukkue on jälleen tutun tilanteen edessä: valmentaja vaihtuu. Tällä kertaa vetovastuun ottaa kuitenkin tuttu mies, Markku Kanerva.
Palloliiton valinta on looginen, mutta valinnan hyvyydestä ei voi mennä takuuseen.
Kanervan puolustukseksi voi katsoa hänen edellistä pätkätyötään maajoukkueen päävalmentajana. Viime vuonna Kanerva suoriutui tehtävästä jopa erinomaisesti, sillä Suomi ei hävinnyt hänen alaisuudessaan yhtään neljästä pelistä.
Lisäksi Kanerva on koko sydämellään suomalaisen jalkapallon takana, eikä häntä voi moittia laiskuudestakaan.
Harva muistaa sitäkään, että Kanerva on valittu Vuoden valmentajaksi 2009.
Kanervan seurajoukkuevalmennuskokemus on äärimmäisen ohut. Hän on ollut enemmän Palloliiton valmennustehtävissä kuin ruohonjuuritason hommissa.
Tässä piilee vaara.
Seurajoukkueissa työskentelyssä pitää laittaa aina itsensä peliin tuloksen takaamiseksi. Niin ihmeelliseltä kuin se kuulostaakin, Kanervan ei ole tarvinnut maajoukkueissa huolehtia tuloksesta – työpaikka on ollut taattu menestyksestä riippumatta. Nyt Kanerva on tulosvastuussa urallaan ensimmäistä kertaa, se on uusi tilanne.
Maajoukkueessa valmentajan kokemus on valttia. Seurajoukkueissa voidaan ottaa riskejä pestaamalla uusia kykyjä, mutta maajoukkueluotsin pitää olla jo kannuksensa hankkinut.
Kun ajatellaan Suomen koko uutta valmennusryhmää, niin kokemus on karmaisevan vähäinen. Kanervan apureina toimivat Simo Valakari ja Jonatan Johansson ovat vielä täysin raakileita valmentajina.
Moni on sitä mieltä, että Suomen nykyisellä pelaajamateriaalilla lopputulos olisi sama, vaikka maajoukkuetta valmentaisi hevonen. Saattaa pitää paikkaansa, mutta hyvä valmentaja voi kehittää joukkuetta, joka jatkossa voi olla valmis ottamaan muilta pisteitä.
52-vuotiaalla uudella valmentajalla on ainakin se etu, että hän tuntee pelaajistonsa läpikotaisin.
Se on sekä hyvä että huono.
Jotenkin tuntuu sille, että kokeneemmasta päästä olevilta pelaajilta alkaa tulemaan ilmoituksia maajoukkueuran päättymisestä. Jos näin käy, siitä voi päätellä, millainen kunnioitus Suomen kärkipelaajilla on uutta valmentajaa kohtaan.