Ihmisten liikkuminen on olennainen osa matkailu-ilmiötä. Jos liikkumista lähtöalueelta kohdealueelle ei tapahdu, matkailuakaan ei ilmene. Maantieteellisesti ihmisten liikkuminen voidaan jakaa kansalliseen ja kansainväliseen. Matkailun näkökulmasta edellinen tarkoittaa matkailijoiden liikkumista maan sisällä, kansallista matkailua, ja jälkimmäinen maiden välillä, kansainvälistä matkailua. Tutkimuskirjallisuudessa on esitetty lainalaisuuksia kahden maan välisille matkailijavirroille.
Ensiksi, etäisyys vaikuttaa matkailijavirtoihin. Etäisyys on mahdollista jakaa absoluuttiseen ja suhteelliseen. Edellistä voidaan tulkita siten, että naapurimaiden väliset matkailijavirrat ovat huomattavia. Jälkimmäinen puolestaan tarkoittaa käytännössä nopeita liikenneyhteyksiä maiden välillä ja mittavia matkailijavirtoja. Etäisyys ja kuljetuskustannukset ovat usein sidoksissa toisiinsa.
Toiseksi, vetovoiman erilaisuus aikaansaa matkailijavirtoja. Esimerkiksi Suomessa erityisesti talvimatkailutuotteet kiinnostavat kansainvälisiä matkailijoita. Suomalaisia puolestaan vetää ”etelään” aurinko ja lämpö. Vetovoiman erilaisuus kiehtoo lähinnä vapaa-ajanmatkailijoita, sillä työperäisessä matkailussa liike-elämän kansainvälistyminen aikaansaa matkailijavirtoja.
Kolmanneksi, liikenneyhteydet ovat merkittävässä roolissa matkailijavirtojen näkökulmasta. Tällä on sidoksia jo aikaisemmin esitettyyn suhteelliseen etäisyyteen maiden välillä. Mitä monipuolisemmat ja tiheämmät liikenneyhteydet ovat maiden välillä, sitä todennäköisempiä ovat matkailijavirrat. Liikenneyhteyksistä ovat esimerkkinä suorat lennot.
Neljänneksi, suhteelliset kustannuserot edesauttavat matkailijavirtoja. Yleisesti ottaen matkailijavirrat kahden maan välillä suuntautuvat kustannuksiltaan kalliimmasta maasta halvempaan. Kustannuserot näkyvät kohdemaan halvempana hintatasona. Toisaalta on olemassa maita, joiden vetovoima ja palvelutaso miellyttävät maksukykyisiä matkailijasegmenttejä. Näille matkailijasegmenteille hintatasolla ei ole merkitystä paikanvalintaprosessissa.
Viidenneksi, kulttuurishistorialliset siteet vaikuttavat matkailijavirtoihin. Mikäli mailla on yhteistä kulttuuri- ja historiataustaa, se edesauttaa matkailijavirtoja. Esimerkkinä tästä ovat sukulais- ja tuttavavierailut.
Kuudenneksi, yhteneväiset poliittiset tekijät vahvistavat matkailijavirtoja. Tällä on yhteys muun muassa maiden väliseen vapaaseen liikkumiseen. Mikäli valtioiden taholta esitetään liikkumista rajoittavia tekijöitä, nämä luonnollisesti aiheuttavat kitkaa maiden välisille matkailijavirroille.
Seitsemänneksi, valtioiden harjoittamalla matkailupolitiikalla ja -markkinoinnilla on vaikutusta matkailijavirtoihin. Myönteinen matkailun kehittämispolitiikka sekä tehokas ja suunnattu matkailumarkkinointi tiettyyn maahan edesauttavat matkailijavirtoja.
Edellä käytiin läpi yleisellä tasolla kahden maan välisiä matkailijavirtoja selittäviä tekijöitä. Tekijät painottavat vapaa-ajanmatkailua. Työperäisessä matkailussa huomio kiinnittyy ennen muuta liike-elämän suhteisiin. Yleisten tekijöiden lisäksi kahden maan välisiin vapaa-ajan matkailijavirtoihin saattaa vaikuttaa jokin yksittäinen, spesifi tekijä.
Pekka Kauppila
Kirjoittaja on tutkija, filosofian tohtori Kajaanin ammattikorkeakoulun CoReFor-hankkeessa, johon osallistuvat Pohjois-Pohjanmaan liitto, Kainuun liitto, BusinessOulu, Naturpolis Oy, Pudasjärven kaupunki ja KainuunEtu