Alakerta | Erkki Ahola / erkki.ahola@koillissanomat.fi
Kansalaisopistojen toiminnan jatkuminen nykymuodossaan ja varsinkin pienemmillä paikkakunnilla on uhattuna, mikäli opetus-ja kulttuuriministeriö toteuttaa suunnitelmansa ja leikkaa vapaan sivistystyön rahoitustaan peräti 20 miljoonalla eurolla.
Lapin opistopiiri on älähtänyt ministeriön suunnitelmille, ja varmasti aiheesta. Nimittäin rahoituksen leikkaaminen tietäisi monen pienen kansalaisopiston kurssitarjonnan rajua supistumista, köyhemmissä kunnissa jopa toiminnan loppumista.
Kun esimerkiksi Posion kansalaisopiston lähes 300 000 euron toimintamenoista viime vuonna valtionosuudella katettiin runsaat 160 000 euroa, voi jokainen hyvin kuvitella, miten toiminnan pyörittämiselle Posiolla kävisi, jos valtionosuutta ei enää opistolle myönnettäisi tai jos sitä rajusti leikattaisiin?
Kansalaisopistojen rahoituksen leikkaamisen taustalla on valtion heikko taloustilanne. Valtio hakee nyt joka puolelta säästökohteita, jotta valtion velkaantuminen saataisiin pysäytettyä ja talous oikaistua terveelle uralle.
Ei todellakaan ole helppoa olla hallituksen housuissa, sillä talouden oikaisemiseen tarvitaan nyt järeitä keinoja, jotta niillä olisi loppupeleissä vaikutusta velkaantumisen pysäyttämiseen.
Kun valtion ensi vuoden talousarvio pyörii noin 50 miljardin euron tietämissä ja samaan aikaan valtionvelan arvioidaan ensi vuoden lopulla nousevan jo noin 100 miljardiin euroon eli noin 49 prosenttiin bruttokansantuotteesta, niin vitsit on vähissä!
Valtiovarainministeriön ennusteen mukaan julkinen velka nousisi vuonna 2015 jo 59,9 prosenttiin bruttokansantuotteesta!?
Ministeriön tilastoista selviää, että alimmillaan julkisyhteisöjen velka on Suomen euroaikana ollut vuonna 2008, jolloin se oli noin 34 prosenttia bruttokansantuotteesta. 1980-luvulla Suomen velkaantuneisuus pyöri reilussa kymmenessä prosentissa.
Mutta mistä säästää niin, ettei se osoittaudu myöhemmin vääräksi säästöpäätökseksi?
Lapin opistopiirin puheenjohtaja Outi Lohi pelkää, että kansalaisopistotoiminnan heikentämisen vaikutukset näkyisivät muutaman vuoden päästä kuntien sosiaali-ja terveysmenojen selkeänä kasvuna, sillä kansalaisopisto on henkireikä niin opiskelijoille kuin opettajillekin arjesta irtaantumiseen.
Kun pienissä kunnissa muutenkin on vähän vapaa-ajan harrastuksia tarjolla, niin tuntuu mahdottomalta ajatukselta, että kansalaisopiston toiminta lakkautettaisiin.
Erkki Ahola