Alakerta | Petri Karjalainen / petri.karjalainen@koillissanomat.fi
”Kantolan välikössä” me nuoret istuimme ja katselimme ohi soljuvaa Kitkantien liikennettä ja riehakkaita ravintolaseurueita. Etupäässä tietysti haimme toisten nuorten seuraa. Onkohan kaverit tulleet kylille?
Sosiaalinen media toimi vielä suusta suuhun. Onks Pertsaa näkynyt? Aha. No, ei sitten.
Kun pakkanen hiipi betonista pillifarkkujen läpi takalistoon, oli aika vaihtaa paikkaa torin kulmille. Nakkipöminöissä pääsi aitiopaikalta todistamaan parhaat painit, kun isot pojat päästelivät ulos höyryjään. Aika viatonta leikkiä se oli, kun vertaa Jokerit-HIFK jääkiekkomatsiin. Ei lyöty takaapäin, eikä hakattu maassa makaavaa päähän.
Suosituimmat nuorisotilat sijaitsivat pankkisalien eteistiloissa, joissa kuusamolaisnuoret pääsivät nauttimaan itsepalvelukulttuurin rantautumisesta näille kairoille. Maksuautomaatit olivat uusinta uutta ja auki ympäri vuorokauden.
Väkeä oli väliin niin paljon, ettei ovi meinannut kiinni sopia. Patterin päällä haettiin paleltuneisiin sormiin ja varpaisiin uusi verenkierto. Väsyneimmät ottivat kumimaton päällä tirsat ennen kuin uskaltautuivat kotiinsa.
Siihen aikaan, 80-90-luvun taitteessa, Kuusamossa oli yksi keskusta. Se sijaitsi Kitkantien ja Ouluntien risteyksestä. Siellä olivat ravintolat, paitsi Hotku, ja suuri osa kaupoista.
Näitä nuoruusmuistoja soljui mieleen, kun katselin maanantain lehdessä julkaistua ilmakuvaa. Kuinka nopeasti kauppa lopulta muutti Torankiin. Alue rakentui uuteen uskoon 10-15 vuoden aikana.
Kehitys oli joka puolella maata samantapaista. Kaupat suurenivat ja hakeutuivat liikenteen solmukohtiin. Kuusamoon ei pääse ajamatta Ouluntien ja Kajaanintien risteyksen kautta, ja market-alue toimii ohikulkevan liikenteen pysäyttäjänä. On tutkittu, että ennen marketteja oululainen perhe osti peräkontin täyteen ruokaa, eikä pysähtynyt ennen Rukaa. Nyt eurot jäävät pääosin Kuusamoon.
Entisen yhden sijaan Kuusamossa on nyt kolme liikekeskustaa: torin seutu, market-alue ja Ruka, ja jokaisella oma asiakaskuntansa.
Mitä pidempi aika teinivuosista kuluu, sitä kultaisemmilta ne tuntuvat. Tämä kuuluu ihmisluontoon, mutta yritän välttää nostalgian karikon.
Nuorison ei nykyään tarvitse palelluttaa ahteriaan Kitkantien varressa. Kavereiden kanssa voi seurustella facebookissa, ja tarvittaessa sopia treffit keskustaan, Rukalle tai ihan minne vain. Helposti ja nopeasti.
Valinnan mahdollisuus on lisääntynyt kaikilla elämän alueilla huikeaa vauhtia. Mitä näemmekään seuraavan 15 vuoden aikana?
Petri Karjalainen