Metsämiesten odottama karhujahti alkaa tänään, mutta niitä alkoi näkyä jo eilen Kuusamossa. Olemus, vaatteet ja varusteet kertoivat, ketkä olivat karhunmetsästäjiä ja ketkä karhunkaatajia.
Karhunkaatajan varmin tuntomerkki on vanha, kulunut ja monen metrin päähän metsälle tuoksuva maastopuku, joka on kestänyt jo monet jahtisyksyt. Karhunmetsästäjät kulkevat puolestaan nykyaikaisissa, myyntimiesten hehkuttamissa ja erikoiskankailla varustetuissa maastopuvuissa, jotka hylkivät vettä ja haisevat tehtaalle.
Karhunkaatajan tunnistaa myös autosta, joka on usein vanhahko, kulunut sekä monet sateet ja pakkaset kestänyt kulkupeli. Karhunkaatajan matka vei torstai-iltana tutulle eräkämpälle Pohjois-Kuusamon hiljaiselle selkoselle, jota ruska ei ole vielä ehtinyt värjätä. Karhunmetsästäjä kurvailee kelomökille navigaattorilla varustetulla uudella citymaasturilla, jonka takakontissa haukahtelee typerännäköisellä tutkapannalla varustettu karhukoira.
Karhunkaatajan murisevalla koiralla ei tutkapantaa näy. Karhunkaatajan koira löytää kyllä isännän metsäautotien varteen jättämälle takille, josta isäntä voi käydä koiransa hakemassa pitkäksi venähtäneen reissun jälkeen.
Karhunmetsästäjän kaulalla roikkuu tuttu ja turvallinen GPS-paikannin, jonka avulla löytää takaisin autolle tai kelomökille. Karhunkaatajan kaulalla roikkuu korkeintaan kompassi, hyvä jos sitäkään. Hän ei GPS-laitteita tarvitse vaan kartta tai hyvä muisti neuvoo reitin kämpälle tai metsäautotien päähän.
Karhunmetsästäjä on usein hölmö ja kokematon hyvillä varusteilla metsään ryntäävä jahtimies, mutta karhunkaatajalla on usein rauhallinen ja jo harmaantunut olemus. Hän on iäkäs, kokenut ja hyvätapainen metsämies, joka arvostaa luontoa ja suomalaista eräkulttuuria. Karhunkaatajan tuntee myös puheista. Karhunkaatajan mukaan karhu on metsässä lähes aina jahtimiestä etevämpi.
Karhunkaatajalle tutussa vaarassa asustelee kuulemma isopaskainen karhu. Karhunkaatajat lähtivät sitä tänään kuulemma jahtaamaan.