Karttafriikille vanhat kartat ovat aarteita. Siksi Suomen yleiskartta 1863-1963 herättää heti mielenkiinnon. Kartan aineisto sattuu ajanjaksolle, jolloin Suomi kehittyi ja muuttui ihmiskäden työn tuloksena ennennäkemättömästi.
Suomesta ei 1800-luvun puolivälissä ollut yleisön saatavilla yksityiskohtaista koko valtakunnan kattavaa karttaa. Oli kyllä olemassa suurimittakaavaisia maanmittauskarttoja ja muutamia yksityiskohtaisempia pitäjäkarttoja. Venäjä oli aloittanut Suomessa kartoitustyön 1800-luvun alussa, mutta nämä kartat eivät olleet siviilipuolella käytettävissä.
Laajemman yleiskartan käytön taustalla on Suomen matkailijayhdistys, joka halusi 1887 valmistaa matkaoppaan Suomesta. Matkaopas vaatii tuekseen tietysti kartta-aineistoa. Matkailujayhdistyksen kartat saivatkin heti kansan keskuudessa suuren suosion.
Kirjassa esitellään Suomen kartoituksen historiaa, karttojen valmistusta, mutta tämän lisäksi myös ansiokkaasti itse kartoitustyötä ja sen vaatimaa välineistöä
Suomea esittelevät kartat olivat aiemmin historiassa olleet hyvin pitkään enemmänkin kuulopuheisiin ja taruihin perustuvia, kuin todellisia maastoa kuvaavia esityksiä. Kartoituksen tarpeen taustalla tietysti oli myös sotilaalliset tarpeet. Toisaalta sotilaalliset tarpeet myös sensuroivat karttoja. Neuvostoliiton Porkkalan vuokra-alue oli Suomen kartoissa 1950 luvulla valkoinen alue.
Koillismaalaisittain mielenkiintoista on, että Kuusamon karttalehti uudistettiin useaan kertaa. Yleiskartta Kuusamon alueesta julkaistiin vuonna 1872. Samana vuonna valmistui myös muun muassa Kemin kartta. Ensijulkaisun jälkeen Kuusamon karttaa kuitenkin päivitettiin 13 kertaa. Viimeisin vuonna 1963.
Vanhaa karttaa katsellessa voi kuitenkin ihastella paikannimien moninaisuutta. Pienetkin järvet on nimetty. Kuusamosta löytyy muun muassa Suurijärvi, joka todellisuudessa on varsin pieni, Penikkajärvi, Enojärvi ja Kontioluoma. Muita nimiä ovat muun muassa: Hiisiovaara, Kolkko, Hirvasvaara ja Witikka. Todennäköisesti osa nimistä on säilynyt, osa muuttunut.
Suurimmat muutokset näkyvät kuitenkin maatiestön ja asutuksen laajenemisena. Kuusamoon oli tie Oulusta Taivalkosken kautta. Posiolle ei yhteyttä ollut kuin Haatajaan saakka. Nyt tiet halkovat niin maastoa kuin karttalehtiäkin.