Punavalkoinen kärpässieni, jalka muovisesta kertakäyttömukista ja pullea lakki huopakankaasta vanutäytteineen. Ala-asteen käsityötunnilla 1980-luvulla näperretty neulatyyny lienee ensimmäinen tekemäni käsityö, jonka vielä muistan.
Käsityöt ovat olleet tavalla tai toisella osa elämääni aina lapsesta lähtien. Lahjakkuudesta ei niinkään ole ollut kyse, vaan siitä, miltä käsillä tekeminen tuntuu ja mitä se saa aikaan päänupin sisällä.
Enkä ole harrastukseni kanssa yksin. Käsillä tekeminen on hyvin tyypillistä meille suomalaisille, sillä lähes 70 prosenttia kansalaisista harrastaa käsillä tekemistä vapaa-aikanaan. Joku neuloo tai harrastaa savitöitä, joku toinen veistää, sorvaa, valmistaa perhoja tai tekee itse remonttia.
Mikäli tutkimuksia on uskominen, käsityöt vain kasvattavat suosiotaan. Kahden viimeisen vuosikymmenen aikana käsityöharrastamisen merkitys ihmisten arjessa on korostunut, kun yhä useammat löytävät käsityöstä sisältöä elämäänsä.
Tapa tehdä käsitöitä on vuosien saatossa muuttunut. Aikaisempina vuosikymmeninä käsitöitä tehtiin tarpeeseen, mutta tänä päivänä harrastuksen tuoma mielihyvä on suurempi kannustin. Käsillä tekeminen ei ole enää elämän edellytys, vaan pikemminkin harrastus tai elämäntapa.
Käsitöiden tekemisen vaikutuksista on tehty tutkimuksiakin. Niiden mukaan käsillä tekeminen tehostaa oppimista, keskittymistä ja muistamista sekä kehittää luovuutta ja ongelmanratkaisukykyä.
Käsityö on yhdelle terapiaa, toiselle ajanvietettä, kolmannelle keino ylläpitää ihmissuhteita yhteisissä harrastusryhmissä ja neljännelle mahdollisuus ansaita harrastuksen avulla lisätienestiä.
Käsillä tekemällä voi vaikuttaa mielen terveyteensä. Merkityksellinen tekeminen ja toiminta lisäävät hyvinvointia. Virkatessa tai askarrellessa sitä huomaa, kuinka työpäivän stressi laantuu, suorituspaineet helpottavat ja nautin olostani. Käsillä tekeminen rentouttaa ja virkistää.
Käsityöt saavat aikaan iloa, kohottavat itsetuntoa ja itseluottamusta, mutta niiden avulla pystyy myös puskemaan läpi stressin, surun, tuskan, kivun ja muiden hankaluuksien. Näin kertoo käsitöiden merkityksestä väitellyt käsityötieteen professori Sinikka Pöllänen.
Kuvistuntien maalaukset ja perspektiiviharjoitukset sekä käsityötuntien villasukat ja ompelukoneella tehdyt shortsit ovat jääneet mieleeni hyvinä kokemuksina. Aikuisiällä käsityöharrastus on jatkunut säännöllisen epäsäännöllisenä. Inspiraation iskiessä tehdään milloin taulunkehyksiä, milloin virkataan tilkkutäkkiä.
En ole koskaan kokenut olevani käsistäni erityisen taitava, mutta valmis lopputulos palkitsee silti aina. Tärkeintä ei ole se, mitä saat tehdyksi, vaan se hyvä mitä sinussa tapahtuu, kun teet käsilläsi.